Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kesäyöstä kuului käsky: "Ruki ver!" – Heikki Mäisti joutui haavoituttuaan sotavangiksi

Kesäkuun 18:nnen päivän iltapäivä vuonna 1944 Summan Leipäsuolla. Myllykoskelainen 20-vuotias sotamies Heikki Mäisti ja muu III/JR 25 -joukko-osasto on pahassa paikassa. Venäläiset murtautuivat linjan läpi jo aamulla. Kämärän kyläkin on miehitetty. Perääntymiskäsky on annettu. Pois on päästävä. Peremmälle kahvipöydän ääreen Huhtikuun 20:nnen päivän aamupäivä vuonna 2016 Jämsän Kaipolassa. Omakotitalossa asuva 92-vuotias Heikki Mäisti avaa vieraalle oven ja pyytää peremmälle. Hän kättelee jämerästi ja viittoo tulemaan peremmälle kahvipöydän ääreen, kahvinkin hän on jo keittänyt. Pitkän työuran Kaipolan paperitehtaalla koneenhoitajana tehnyt ja niin kunnallispolitiikassa kuin ay-toiminnassa kunnostautunut Mäisti kertoo pitkän iän salaisuudeksi sen, että muistelee vain hyviä asioita. Ikävät asiat sivuutetaan nopeasti. Mutta nyt hän on päättänyt pyydettäessä tehdä poikkeuksen. Hän kertoo jatkosodan hurjista vaiheista. Hetkistä, kun hän haavoittui ja jäi sotavangiksi. Mäistiä osuu kyynerpäähän Miehet lähtevät perääntymään tuliasemista. Konetuliaseet piiskaavat. Perääntyminen onnistuu Kämärälle asti. Siellä miehet jäävät mottiin. Vieressä olevaa kaveria ammutaan konepistoolilla päähän. Mäistiä osuu kyynärpäähän. Hän lennähtää selälleen. – Onnistuin hoippumaan lähistöllä olleen suon reunalle, siellä tapasin muita selvinneitä. Päätimme jatkaa pienemmissä ryhmissä kohti omien linjoja. Kanssani lähti kaksi kuusankoskelaista. Kolmikko jatkaa perääntymistä Viipurin tien suuntaan. Miehet saapuvat tien läheisyyteen. Nyt pitää vielä odotella yön hämärää. Silloin on turvallisempaa liikkua. – Menimme piiloon propsipinon taakse. Sanoin pojille, että menkää yrittämään, minä en pysty. Mäisti jää makaamaan muutamaksi tunniksi. Sitten alkaa palella. Hän nousee ylös ja lähtee hoippumaan maastoon. Hetken päästä kesäyöstä kuuluu uhkaava käsky: "Ruki ver!". – Siellä oli venäläisen huoltojoukon vartiomies. Mäisti viedään läheiseen kylään tukipaikalle. Alkaa ensimmäinen kuulustelu. – Minua kuulusteltiin vankeuden aikana ehkä 19 kertaa. Ensimmäisellä kerralla kuulustelijana oli venäläinen luutnantti. Hän tenttasi minulta suomeksi asioita, joihin hän itse tiesi varmasti paremman vastauksen. Välillä ohimollani pidettiin pistoolia ja uhkailtiin. Sairaalasta vankileirille Kuulustelun jälkeen Mäisti teljetään kellariin. Jonkin ajan kuluttua on toinen kuulustelu. Tätä rumbaa jatkuu muutaman päivän. Sitten Mäisti pääsee Leningradiin evakuointisairaala 2222:een. Hänen kätensä kipsataan. – Minuun teki vaikutuksen eräs hoitaja. Hän kohteli suomalaisiakin ystävällisesti. Lääkkeitä ei juuri ollut, mutta särkypulveri ja hymy helpottivat oloa. Samaan aikaan, kun Mäisti makaa sairaalassa, kotiväki Myllykoskella saa kirjeen, jossa kerrotaan heidän poikansa kadonneen 19. kesäkuuta. – Se oli kuin kuolinilmoitukseni. Äitini oli ainoa, joka jaksoi sinnikkäästi kysellä perääni. Mäistin vointi kohenee. Kädestä otetaan kipsi pois. Hänet siirretään Hatsinan toipilassairaalaan Leningradin lähelle. – En joutunut suoraan vankileirille. Vietin sairaaloissa melkein puolet vankeusajastani. Mäisti siirretään syntymäpäivänään 1. syyskuuta Volosovon vankileirille Viron lähelle. Ravinto on vähäistä, taudit jylläävät ja vankeja menehtyy. – Ruokana oli päivittäin yksi leipäviipale, pääasiassa lantusta tehtyä keittoa ja joskus teelusikallinen sokeria. Mahorkkaa saimme hyppysellisen päivittäin. Noin kuukauden kuluttua Mäisti siirretään vankileiri 158:aan, Tšerepovetsiin, noin 440 kilometrin päähän Leningradista. Junalla kotimatkalle Päivät kuluvat hitaasti, kunnes eräänä marraskuisena päivänä kaikki muuttuu. – Alkoi kiiriä tietoa, että pääsemme pois. Meidät lastattiin junaan, ja sitten mentiin. Kotimatkaa tehdään junassa pari päivää Hankoniemeen karanteenileirille. Sieltä pääsee kolmen viikon päästä kotiin. – Meitä haastateltiin, terveydentilamme tarkastettiin ja kaikki kirjattiin muistiin. Painoin punnituksessa 47 kilogrammaa. Mäistin jatkosota kesti kolmisen vuotta, sotavankeutta hieman yli viisi kuukautta. Ennen sotaa hän ei arvannut reissun venyvän niin pitkäksi. – Mutta tässä on nyt juteltu jo pitkään ja se kahvi on vieläkin juomatta, Mäisti huokaisee. Ikävät muistot on käsitelty. Nyt juodaan ne kahvit. Juttu on julkaistu Jämsän Seudussa alunperin 25. huhtikuuta vuonna 2016. Heikki Mäisti kuoli 9. lokakuuta vuonna 2019.