Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kansanparannusta ja kansanlääkkeitä Koskenpäällä

Koskenpäältä oli 1900-luvun alkupuolella pitkä matka lääkäriin. Sairaustapauksissa käytettiin silloin usein kansanparannuskeinoja ja kotikonsteja, ja joskus myös kansanparantajien apua. Terva, sianihra ja jopa virtsa olivat yleisesti käytettyjä kansanlääkkeitä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tervaa ja tärpättiä On yleisesti tunnettua, että entisajan suomalaisten lääkekaappiin kuuluivat terva ja viina. Näin oli myös Koskenpäällä, mutta monia muitakin mielenkiintoisia aineita kuului sen ajan koskenpääläiseen kansanparannukseen. Joka talosta löytyi tervaa, puuöljyä, tärpättiä, ammoniakkia, kiroöljyä ja sianihraa, joita käytettiin vaivaan kuin vaivaan. Tunne monien aineiden vaikutuksesta perustui ilmeisesti niiden voimakkaaseen tuoksuun tai kirvelyyn iholla. Tervasta oli Koskenpäällä oma sananlasku, joka kuvasi aineen monikäyttöisyyttä ja tarpeellisuutta: ”Minkä teet, tehe tervan kanssa.” Hakolan isännän konsteja Hakolan talossa Huhtialla itse isäntä osasi monenlaisia konsteja sairauksia vastaan. Kerran Hakolan lapset löysivät talon lähistöltä miehen maasta makaamasta. Miehen suusta nousi kuin sininen savu. Lapset hakivat kiireesti isän apuun. Selvisi, että mies oli juonut vahvaa pirtua, ja ”polttanut sisuksensa”. Hakolan isäntä toimi nopeasti ja juotti miehelle virtsaa, johon oli sekoitettu kermaa. Kansa käytti virtsaa ennen mitä moninaisimpiin vaivoihin ja vammoihin sekä ulkoisesti että sisäisesti. Miehen henki pelastui sillä erää, mutta kertoman mukaan hän kuitenkin kuoli nuorena. Hakolan isännällä oli resepti ruusun hoitoon. Ruusun tiedetään nykyään olevan bakteerien aiheuttama ihotulehdus, jonka hoitoon käytetään antibiootteja. Hampusta valmistettiin sormake eli tukko, jonka päällä hakattiin sianihraa, koiruohoa ja vihtrilliä ja joka lopuksi kostutettiin pirtulla. Kääre asetettiin tulehtuneen kohdan päälle. Ruusua saatettiin hoitaa myös Ruusuntipoilla, jotka sisälsivät kamferia spriihin liuotettuna. Kääreisiin käytetty hamppu puitiin erikseen. Hamppuriihessä työskennelleet lapset sairastuivat ja voivat pahoin, mikä johtui hampun voimakkaasta vaikutuksesta. Hamppu oli vielä 1800-luvulla ja aina 1950-luvulle saakka yleisesti viljelty kuitukasvi. Nykyisin käytettävän kuituhampun kannabinoidipitoisuus on matala. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kansanparantaja Niitty-Joonas Tunnettu koskenpääläinen kansanparantaja 1900-luvun alussa oli Petkelniemen Niittylahden isäntä Niitty-Joonas eli Niitty-Juonnas. Häneen turvauduttiin kaikissa vaivoissa, joskus jopa mieluummin kuin oikeaan lääkäriin. Jos lehmä tai hevonen sairastui, neuvottiin hakemaan apua Joonakselta. Yleinen Joonaksen käyttämä eläimen hoitokeino oli kipeän kohdan voitelu sianihralla. Hänen keskeisimpiä parannusmenetelmiään olivat kuitenkin loitsut ja taiat. Erään kerran Sivulan isäntä tuli Niitty-Joonaksen pakeille ja kertoi lampaidensa karanneen. Joonas otti käteensä kourallisen lehtiä läheisestä puusta ja kehotti laittamaan ne sen oven kynnyksen alle, josta lampaat olivat kulkeneet karatessaan. Sivulan isäntä toimi Niitty-Joonaksen ohjeiden mukaan, ja jo toisena päivänä lampaat palasivat talon lähistölle. Isäntä aikoi lähteä hakemaan lampaat kotiin, mutta Joonas sanoi: ”Kyllä ne tulee.” Ja kävi kuten Joonas ennusti: lampaat tulivat pihaan asti. Kerrotaan Joonaksen saaneen monen muunkin talon karanneen karjan palaamaan samalla lehtitempulla. Kerran Joonas oli Turussa asti hakemassa suolaa. Siellä hänen hevoseltaan vietiin riimu. Joonas sanoi, että riimu tuodaan takaisin Petkelniemeen, ja niin kävi, riimu tuotiin takaisin Turusta asti. Taikojensa takia Joonasta kunnioitettiin ja pelättiinkin Koskenpäällä. Vain nuoret pojat uskalsivat kiusata tietäjää. Joskus hekin joutuivat turvautumaan Joonaksen apuun, kuten silloin, kun eräs pojista sai kasvoihinsa rupia. Joonas voiteli kasvot sianihralla ja paistatti niitä tulenääressä ja neuvoi olemaan kastelematta kasvoja. Poika unohti kuitenkin Joonaksen neuvot kuumana kesäpäivänä ja meni uimaan. Ruvet kasvoissa pahenivat. Joku tuttava neuvoi sitten liottamaan siankärsämöä viinassa ja voitelemaan liemellä kasvoja, ja lopulta ruvet paranivat. Siankärsämöä on käytetty rohtona muuallakin Suomessa muun muassa märkivien haavojen ja paiseiden hoitoon. Ajan myötä Niitty-Joonaan kykyihin uskovat ihmiset vähenivät. ”Nykyajan ihmiset ei usko mitään”, oli Joonas todennut pettyneenä. Tiettävästi Niitty-Joonas kuoli aikanaan keuhkotautiin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Santra, eläinten parantaja Niitty-Joonas hoiti tarpeen mukaan sekä ihmisiä että eläimiä, mutta Koskenpäällä oli pelkästään eläimiinkin erikoistunut parantaja. Tämä oli Santra-niminen nainen, joka samoin kuin Joonas uskoi taikojen vaikutukseen. Aamuisin Santran saattoi nähdä kulkevan pellolla vetäen perässään lakanaa. Tällä tavoin hän keräsi voimaa-antavaa aamukastetta. Kerran kylän lehmiin tuli salaperäinen, nopeasti leviävä tauti. Santra hoiti sairasta eläintä leikkaamalla siltä korvan pään auki, valuttamalla siitä verta ja laittamalla verta eläimen suuhun. Hän leikkasi myös ristiin paikan, johon tauti hänen sanojensa mukaan ”ampui”. Erityisiä ihmeparanemisia ei näiden konstien avulla kuitenkaan kerrottu saavutetun. Taikureita ja profeettoja Koskenpäällä oli useampia tietäjiä, joilta käytiin pyytämässä apua, mutta joita myös pelättiin. Hietakylässä oli Grönvall-niminen tietäjä, josta puhuttiin, että hän olisi noitunut kalanpyydyksillään käyneen pojan niin, että tämä makasi vuoteenomana 40 vuotta. Eräs nainen sai tikun sormeensa kangaspuista ollessaan palveluksessa Hopsussa Rimpilän talossa. Emäntä neuvoi menemään läheisessä mäessä asuvan vanhan ukon luokse apua pyytämään. Ukko täytti piippunsa tupakalla, sytytti sen ja alkoi polttaa. Sormi piti laittaa piipun päälle. Pakotus häipyi ja tikku lähti heti. Sormeen jäi musta jälki. Taloissa kiersi myös Räätäli-profeetta ompelemassa. Profeetta ennusti, että joskus vielä puhutaan seinään ja nähdään seinästä asioita, ihmiset lentävät kuin pääskyset ja päättömät hevoset kulkevat tiellä. Näitä eivät vanhat ihmiset näkisi, mutta ne, jotka lattialla leikkivät, näkisivät. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Vilustumisen ja käärmeenpureman kotihoito Pikku vaivoihin, kuten päänsärkyyn ja vilustumiseen oli parannusneuvoja joka talossa. Vilustuneelle juotettiin sipulimaitoa ja jalkapohjat rasvattiin sianihralla. Jalkoihin vedettiin lämpimät sukat. Päänsärkyyn käytettiin vahvaa kahvia. Keltatautiin neuvottiin hakemaan yhdeksästä talosta leipää ja syömään ne. Tauti ei kuitenkaan tällä konstilla parantunut. Käärmeenpureman saanutta lasta hoidettiin eräässä talossa kotioloissa antamalla ensiavuksi viinaa ja panemalla puremakohtaan vahvasta tupakasta tehty kääre. Lisäksi lapsi sai juoda maitoa niin paljon kuin jaksoi, ja häntä valvotettiin seuraava yö. Puremasta ei kertoman mukaan aiheutunut lapselle jälkiseuraamuksia. Synnytykset hoiti lapsenpäästäjä Synnytykset hoidettiin Koskenpäällä vielä 1900-luvun alussa naisten kesken, saunassa, kuten tapana oli. Tavallisesti kylällä oli lapsenpäästäjä, joka haettiin apuun synnytyksen alkaessa lähestyä. Yksi lapsenpäästäjä oli Räyskälän Riikka . Eräästä lapsesta Räyskälän Riikka oli ennustanut, ettei ”lapsi marjoja tuo”, eli ettei lapsi elä vanhaksi, koska sen jalkaterät ja kädet olivat valkoiset. Ennustus meni vikaan. Koskenpäällä oli tapana, että synnyttäjä jäi lapsen kanssa saunaan asumaan jopa viikoksi synnytyksen jälkeen. Osittaista terveydenhuoltoa Koskenpäälle saatiin kätilö ja kiertävä sairaanhoitaja vuonna 1926. Lääkäri kävi Koskenpäällä noihin aikoihin pari kertaa kuussa. Ne Koskenpään vanhuksista, joita ei voitu ympärivuotisesti hoitaa kotona, pantiin 1900-luvun alussa Jämsään vaivaistaloon. Koskenpääläisten talojen velvollisuutena oli luovuttaa ruokaa vaivaistaloon. Vaivaistalossa oli kertoman mukaan kova komento. Vanhuksia ei kuitenkaan hoidettu vaivaistalossa kesällä, vaan heidät lähetettiin kotiin lomalle. Havun kyliltä, Keuruun rajalta asti kotoisin olevat vanhat naiset joutuivat kävelemään kotiin pelkkä leipä eväänään. Heillä oli tapana pysähtyä syömään ja lepäämään ja kertomaan kokemuksistaan matkan varrella olevaan Hakolan taloon. Ihmisten ja eläinten lääkkeitä Koskenpäällä 1900-luvun alussa Aamukaste Ammoniakki Kahvi Kiroöljy (neilikkaöljyä sisältävä lääke, ess. girofle, madagaskarelixir) Koiruoho (mali, artemisia absinthium) Puuöljy (mahdollisesti pellavaöljyä) Ruusuntipat (spriitä ja kamferia) Sianihra Siankärsämö Sipulimaito Sprii (pirtu, viina) Terva Tupakka Tärpätti Vihtrilli (rikkihapon suoloja eli sulfaatteja) Virtsa Lähteet: Juttua varten on haastateltu vuonna 1991 Ruusa Hakolaa, Joonas Kankaista ja Jenny Salosta Koskenpään vanhainkodilla. Kirjoittaja on Koskenpäältä kotoisin oleva sosiaalifarmasian dosentti. Kirjoittaja ei vastaa kuulemiensa tarinoiden oikeellisuudesta tai hoitojen vaikuttavuudesta.