Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kisafiilis siivitti menoa Himoksen poluilla

Lauantaina Jämsän paikoin mutaisille ja paikoin jäisille poluille lähdettiin kahdessa erässä. Ensimmäisessä lähdössä Himos Easy- ja Enjoy-sarjoissa matkaan pääsi noin 80 kuuden ja yhdeksän kilometrin reittien juoksijaa. Tapahtuman yleismies jantuseksi itseään tituleeraava Petteri Koskinen lähetti matkaan lähtöviivalta innokkaat juoksijat. Yksi viikonlopun puheenaiheista on ollut lumeton maa. – Moni sanoi perjantaina, että elämys oli hyvä, vaikka lunta ei ollutkaan. Tokihan se muutti kokemusta, Koskinen sanoo. Lumen puute muuttaa talvipolkujuoksun luonnetta myös järjestelyjen osalta. – Kun on lunta, pitää käydä tekemässä hyvät urat juoksijoita varten. Nyt sitä ei tarvinnut tehdä, mutta sitä vastoin piti tarkemmin merkitä reitti, kun juoksijat eivät seuraa lumiuraa. Lumen puute mahdollisti sen, että osallistujia Himos Winter Trail -viikonlopussa oli yli 700. – Meillä oli ensin osallistujakiintiönä 600, mikä myytiin kolmessa viikossa loppuun. Sitä enemmän ei lumisella reitillä voisi olla, koska silloin ei saa paljon ohituspaikkoja. Kun lunta ei kerran ollut, pystyimme ottamaan enemmän osallistujia, koska ohittaminen sujuu nyt helpommin, Koskinen kertoo. Suunnistajat polulla ilman karttaa Jämsän Retki-Veikkoja edustavat suunnistajasiskokset 11-vuotias Ella ja 14-vuotias Veera Nyholm lähtivät kolmatta kertaa Himos Winter Trailille. Suunnistajille metsäpolut ovat tuttuja, mutta polkujuoksu on oma juttunsa. – On se vähän erilaista juosta, kun ei ole karttaa, Ella Nyholm sanoo. Tytöt ovat varustautuneet nastoilla, jotta liukkaalla voi askeltaa rennommin. – Mutta pitää mennä varovaisesti. Se on erona kesällä juoksemiseen. Nyt on kyllä vähän outoa, kun ei ole lunta, Veera Nyholm sanoo. Tytöt eivät ota paineita, mutta kun numerolapun saa rintaansa, se antaa aina erityistä kipinää. – Ehkä tulee yritettyä vähän enemmän. Tänään tavoitteena on juosta parempi aika kuin viime vuonna, Veera Nyholm sanoo. Onnettaren lähettämänä polulle Tamperelainen Pasi Kellokoski starttasi lauantaina ensimmäiseen polkujuoksukisaansa. – Olin kiinnostunut tulemaan, mutta liput oli myyty jo loppuun. Pääsin mukaan, kun voitin kaksi viikkoa sitten arvonnasta osallistumisen, hän kertoo. Ihan untuvikko Kellokoski ei ole poluilla eikä juoksutapahtumissakaan. Juoksua ja triathlonia harrastava Kellokoski löysi polkujuoksun syksyllä osallistuttuaan juoksutapahtumaan, jossa juostaan Tampereen Mustavuoren laskettelurinnettä ylös alas. Nyt hän harrastaa polkujuoksua Tampere Trail Running -seurassa. – Porukassa on hyvä yhteishenki. Käymme yhteislenkeillä, Kellokoski sanoo. Polkujuoksussa Pasi Kellokoskea innostaa vaihtelu. – Jokainen askel on erilainen. Pitää keskittyä askeliin, ettei kompastu. Mutta koska alusta on pehmeämpi kuin maantiellä juostessa, niin luulisin, ettei vammoja tule niin helposti. Juokseminen on muutenkin monipuolisempaa, kun saa mennä lamppujen kanssa metsässä pimeällä, hän sanoo. Kellokoskea miellyttää myös sen miettiminen, millä välineillä suoritus sujuu parhaiten ja mukavimmin. – Varustehifistely tuo mukavan lisän hommaan. On vedenpitävää sukkaa ja takkia. Itseltäni puuttuu nyt nastakengät, joten täytyy juosta tosi varovasti, hän sanoo. Lauantaina kilpailun pääasia oli nautiskelu. – Tämän reitin nimikin on 9 km Enjoy, joten se on homman nimi. Aina kun on numerolappu rinnassa, niin tosissaan otetaan, muttei vakavasti. Tavoite on tulla hyvillä mielin maaliin, hän sanoo. Kellokoski tuli koko viikonlopuksi Himokselle ja majoittuu mökissä, jossa on muitakin saman seuran polkujuoksijoita. – Jos pelkän juoksun takia olisin tullut, ajelisin päiväseltään tänne ja takaisin. Mutta nyt ohjelmassa on syömistä, saunomista, paljua ja tietenkin Ressu Redford, hän sanoo. Himos Winter Trail jättääkin kävijöilleen monenlaisia muistoja. – Ei se haittaa, että ei ole lunta. Ehkä sen muistaa myöhemmin, että silloin juostiin tammikuussa, eikä lunta näkynyt missään, hän sanoo. Yllytyshullu matkassa Tampereelta Jämsän polkuja juoksemaan oli lähtenyt niin paljon porukkaa, että Tampere Trail Running voitti seurojen kilometrikilpailun, jossa kunkin seuran osallistujien tapahtumassa juoksemat kilometrit lasketaan yhteen. Viimeisessä lähdössä lähtöviivan takana odotti kolmisensataa juoksijaa. Challenge-sarjoissa juoksijat juoksivat 13 tai 25 kilometriä. Tästäkin joukosta alkuverryttelyjen aikana sattumalta jututettaviksi päätyi Tampere Trail Runningin polkujuoksuporukka. – Olen kuullut tapahtumasta hyvää. Ajattelin, että kiva tulla juoksemaan lumiseen maastoon, mutta sitä en näemmä saakaan tehdä, Jonna Nieminen sanoo. Jenni Laatikainen tuli mukaan polkujuoksuun hurahtaneiden kavereidensa houkuttelemana. Tämä on siis Laatikaiselle ensimmäinen polkujuoksutapahtuma. Onko polkujuoksu hänelle muuten kuitenkin tuttua? –  Sekin vähän heikosti, hän sanoo. Tämä ensikertalainen aloittaa polkujuoksun 25 kilometrin Challenge-reitillä. Kun numerolappu on rinnassa, saattaa yltää yllättäviin suorituksiin. – Kyllä se lisää buustia, Laatikainen sanoo. – Tulee kisafiilis!, Nieminen sanoo.