Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Seiso sanojesi takana

Kenttäpiispa Pekka Särkiö aiheutti kohun blogillaan, kun kirjoitti mitä ajatteli. Henkilökohtainen mielipide, kuten hän asian anteeksipyyntönsä ja tekstin poistamisen jälkeen perusteli. Korkea-arvoisena viranhaltijana ei kuitenkaan voi kertoa julkisesti mitä mieltä itse on asioista, vaan ne peilautuvat myös työnantajaan, tai muihin taustayhteisöihin. Kuten niin monella muullakin viime aikoina sanomisiaan ja somepäivityksiään jälkikäteen anteeksipyytäneellä. Meistä on tullut arkoja pelkureita. Lauomme kyllä mielipiteitämme, useimmiten somen eri alustoilla. Olemme polleita, oikein huutomerkkien ja ISOJEN KIRJAIMIEN kanssa öyhötämme! Kunnes joku ihmettelee, tai jopa pahentuu, julkitulostamme, ja sitten ollaan vaan, että ”hei, ihan läpällä vaan, eikö nyt pientä kieliposkellasanomista siedetä.” Herkkähipiäisinä pahennumme milloin mistäkin sanomisista tai sanomatta jättämisistä. Vaaditaan heti boikotointia, anteeksipyyntöjä, työpaikan menetystä, toivotaan salaman iskevän päähän tai vastaavaa – eihän kukaan nyt saa olla eri mieltä, etenkään minun tai kaveripiirini kanssa. Sehän on tosi moukkamaistakin. Mutta tietysti muita saa mollata, jotka siis ovat eri mieltä kuin minä! Miten sitten voimme välttää tilanteet, joihin etenkin julkisuuden henkilöt, tai asemansa puolesta niin sanotuissa korkeissa viroissa olevat näyttävät koko ajan ajautuvan? Helpoin tapa on tietysti olla hiljaa, hyssytellä kaikkea mahdollista ja kääriä kaikki ajatuksensa vaaleanpunaisiin (tästäkin värimaailmasta ihan varmasti joku vetää herneet nenäänsä…) pehmoisiin villoihin ja toivoa rauhallista ja tasaista keliä ajatuksille. Ehkä kuitenkin on helpompi, jos miettisimme pikkasen etukäteen, mitä kulloinkin haluamme tuoda esille, millä tavalla siihen reagoitavan, mikä on sanomamme kohderyhmä, ja ennen kaikkea onko siinä väärin ymmärryksen vaaraa. Ja ennen enterin painamista eli kirjoituksen lähettämistä, lukea se vielä kolmannenkin kerran läpi arvioiden noilla samoilla perusteilla kuin ennen kirjoittamista. Arvostan heitä, jotka uskaltavat sanoa perustellun mielipiteensä, ja seisovat sen takana. He eivät yleensä pahastu muittenkaan perustelluista näkemyksistä. Suurisydämisesti he ymmärtävät myös ne. Kirjoittaja on oppinut hillitsemään mielipiteittensä julkituloa