Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Omaisuus varastoon ja menolippu Makongeniin – Viola Wallenius opiskeli sairaanhoitajaksi voidakseen auttaa vähäosaisia vielä enemmän

Elämä paketissa. Jämsäläinen Viola Wallenius sai sairaanhoitajaopintonsa päätökseen, irtisanoi vuokra-asuntonsa ja myi huonekalunsa. Lopun irtaimiston hän pakkasi pahvilaatikoihin ja pani säilöön. Hän on elämänsä taitekohdassa. Kädessä on menolippu Keniaan. Wallenius ei matkusta Afrikkaan ensimmäistä, eikä edes kolmatta kertaa. Hän on tehnyt jo vuosia hyväntekeväisyyttä perustamansa Home Street Home -yhdistyksen nimissä Keski-Suomen maakunnan kokoluokkaa olevassa Kwalen piirikunnassa, pääasiassa pienessä Makongenin kylässä. – Meillä on tällä hetkellä käynnissä 22 eri projektia. Olemme näiden lähes viiden vuoden aikana auttaneet yli 5000 lasta tai nuorta. Luku kasvaa hissukseen. Yhdistys aloitti hyväntekeväisyysprojektinsa tarjoamalla aamupuuroa esikoululaisille jokaisena koulupäivänä. Tänä päivänä yhdistys auttaa köyhiä perheitä monin eri tavoin. Home Street Home tukee lasten opintoja kustantamalla heille esimerkiksi koulukirjoja, -pukuja ja koemaksuja. Lisäksi yhdistys etsii keinoja turvata pakkoavioliiton tai hyväksikäytön uhrien tulevaisuutta. Wallenius sanoo, että joskus varattoman 10-lapsisen perheen vanhemmilla ei ole rahaa kustantaa jälkikasvunsa koulunkäyntiä. Rahaa saadakseen he voivat naittaa vanhimman lapsensa. Pakkoavioliitosta saatava summa riippuu tytön arvosta. Se voi Walleniuksen mukaan olla sadasta eurosta tuhansiin euroihin. – Kyllä perhe sadalla eurolla elää jonkun aikaa, mutta se ei ole ratkaisu. Lasten hyväksikäyttöä tapahtuu paljon. Monesti tekijä pääsee pälkähästä, kun perheillä ei ole varaa oikeudenkäyntiin. Suomalaisnaisen perustama yhdistys on auttanut vähävaraisia kulujen kattamisessa. – Saimme juuri yhden tekijän vankilaan. Vanha mies oli käyttänyt 10-vuotiasta tyttöä hyväkseen vuosia. Tapaus selvisi, kun tyttö tuli 13-vuotiaana raskaaksi. Oikeutta käytiin kaksi vuotta, mutta nyt mies tuomittiin. Walleniuksen mielestä on tärkeää saada ilmoille esimerkkejä, että teoista voi joutua vastuuseen. – Emme voi auttaa kaikkia, mutta se on jo iso asia, jos saamme muutaman tapauksen vietyä päätyyn asti. Lahjoitukset tulevat pääosin Suomesta Yhdistyksellä on vapaaehtoistekijöitä sekä Suomesta että Keniasta. Paikallisia tekijöitä Home Street Homella on parhaillaan vajaa 10 henkilöä, suomalaisten määrä vaihtelee parista auttajasta tusinaan. – Toimintaa rahoitetaan lahjoituksilla, joista pääosa tulee suomalaisilta. Suomessa myydään myös paikallisia tuotteita ja järjestetään tapahtumia. Itse olen myös tehnyt puhujakeikkoja. Omat taskuni tyhjentyvät myös heti, kun saan rahaa. Wallenius ei nosta itse palkkaa järjestöltä, eikä yhdistys saa tukea esimerkiksi ulkoministeriöltä tai EU:lta. Omia menojaan Wallenius on kattanut tekemällä palkkatyötä aina Suomessa ollessaan. Muutto pois Suomesta tarkoittaa sitä, että tulot tippuvat. –  Toivon, että saan Keniasta töitä sairaanhoitajana. Vaikeita päätöksiä tehtävänä Sairaanhoitajan ammatti ei ollut Walleniukselle mikään pitkäaikainen unelma. Motivaatio alan opiskeluun tuli muiden unelmien kautta. Hän on sitoutunut vapaaehtoistyöhön ja kokee, että terveydenalan ammattilaisuudesta on iso hyöty tulevissa avustustehtävissä. – Voimme jatkossa tehdä myös kohdennettuja projekteja terveydenhuoltoon, kun aiemmin projektimme ovat olleet enemmän yleismaailmallisia. Hyväntekeväisyys ei ole Walleniukselle ainoastaan sitä, että hänen perustamansa yhdistys auttaa rahallisesti. Elämä Keniassa on tuonut nuoren jämsäläisnaisen eteen traagisia kohtaamisia ja raskaita päätöksiä. Wallenius myöntää, että ei ole helppoa sanoa apua tarvitsevalle ihmiselle, että häntä ei auteta. Tai valittava perheen viidestä lapsesta ne kolme, joita lähdetään tukemaan. – On vaikea päättää, kenen tarve on suurempi kuin toisen. Tässä työssä on hyväksyttävä, että kaikkea ei voi tehdä, vaikka haluaisi. Jokaisen päätöksen taakse kätkeytyy myös se, miten asioida tehdään ja viedään eteenpäin. Vaihtoehtoja riittää eikä jossittelu lopu. – Välillä tuntee epäonnistuvansa. Tässä on oma sydän niin täysillä pelissä, että tunnen paineita siitä, jos tekemäni päätös onkin väärä. Wallenius kertoo, että surullisilta tapahtumilta ei voi välttyä. Vuodenvaihteessa Makongenin kylässä kuoli yksi terveysongelmista kärsinyt poika, jota suomalaisyhdistys oli tukenut. – Se oli rankkaa. Pojan äiti kiitti kuitenkin meitä siitä, että yritimme auttaa. Kaikki tehdään omin käsin Se, mitä Home Street Homen toiminnalle tapahtuu tulevaisuudessa, on vielä arvoitus. Wallenius kertoo, että yhdistyksen yksi iso projekti on kuitenkin saatu ottamaan isoja askelia eteenpäin. Makongeniin on rakentumassa turvakotikeskus. Tonttikaupat omasta alueesta solmittiin alkuvuodesta, ja tällä hetkellä wc- ja suihkutiloja valmistellaan. – Sitä, milloin keskus on valmis, ei vielä tiedä. Tämä vaatii paljon työvoimaa ja kaikki tehdään käsin. Perustusvaiheessakin meillä oli isoja palmunjuurakoita, jotka piti kaivaa ylös käsipelillä, se vei monta viikkoa. Wallenius pakkaakin matkalaukkuunsa suomalaisia työkaluja vasaroista sahaan, koska kotimainen tuotanto on afrikkalaista kestävämpää. – Vien mukanani myös kirjoja, ja salmiakkia on aina mukana. Matkalla Makongeniin ei sujunut ongelmitta Home Street Homen toiminta on kasvanut vähitellen. Wallenius iloitsee, että yhdistys on saanut toimia suotuisten tuulien alla eikä suuria vastoinkäymisiä ole tullut eteen. Viime kesänä Wallenius starttasi vapaaehtoisena toimineen Mika Lampinen kanssa minibussin Jämsänkoskelta kohti Makongenia. Auto oli täynnä avustustavaraa, mutta lopulta perille pääsi vain ajoneuvo. Varkaat iskivät vapaaehtoisten menopeliin kesken matkan ja kaikki arvokas viettiin. – Se oli todella turhauttavaa, kun olimme nähneet paljon vaivaa. Ei se auttanut, kuin mennä eteenpäin. Lue lisää: Matkalla Makongeniin -vapaaehtoiset ryöstetty: "Fiilikset aika jäätävät" Wallenius ajattelee tätäkin takaiskua positiivisen kautta: auto pääsi perille ja siitä on ollut paljon hyötyä yhdistyksen käytössä. Reissuun mahtui myös epämukava ja todella kuumottava hetki Sudanissa. Tässä matkan vaiheessa Wallenius taittoi matkaa miesystävänsä Salimin kanssa. Vaalea pohjoismaalainen oli ainoa ajokortillinen, eikä arabimaan läpiajaminen sujunut ongelmitta. Polttoainevalo syttyi keskellä autiomaata ja seurueen löydettyä sivutieltä diesel-pisteen selvisi, että Wallenius oli ajanut auton alueelle, jonne naisilta oli pääsy kielletty. – Kun olimme saaneet tankattua meidät käskettiin yhteen majaan. Istuimme Salimin kanssa arabimiesten eteen, jotka näyttivät vihaisilta. Miehet tenttasivat kulkijoilta, miksi he olivat paikalla. Yhteinen kieli oli hakusessa, mutta onneksi Walleniuksella oli mukanaan arabiankielinen lupapaperi, jonka osoitti heidän olevan läpikulkumatkalla. – He veivät Salimin ulos majasta. En tiedä mitä hän heille sanoi, mutta lopulta pääsimme pois. Se oli todella pelottavaa. Matkailijoilla ei ollut edes paikallista valuuttaa, koska rahaa ei saanut nostettua luottokortilla. Lopulta he saivat yhteyden rajalla tapaamaansa paikalliseen mieheen, joka järjesti majapaikan, ruokaa ja rahaa loppusiirtymää varten. – Onneksi maailma on täynnä hyviä ihmisiä.