Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Lapsena leikeissä oli paljon päälliköitä, mutta vähän intiaaneja – Miten on työelämässä?: ”He olivat vieraantuneet todellisuudesta liian kireän päällikköpäähineensä sisällä”

Pikkupoikana inkkarileikeissä kaikki halusivat olla päälliköitä. Sai pitää mahtavan kokoisia päällikön sulkahattuja ja määräillä muita räkänokkia sotimaan. Eihän se pitemmän päälle toiminut, kun eturiviin lähetettäviä intiaaneja oli vain muutama. Eivätkä hekään olleet motivoituneita. Intiaanina ketutti lähtökohtaisesti jo se, että päälliköt eivät vaivautuneet muuta kuin käskemään eturiviin taisteluissa, vähät välittivät siitä, että miten kentällä kävi. Yksin siellä oltiin. Päälliköt olivat vielä usein niitä samoja isoegoisia lapsia, jotka halusivat aina olla noissa rooleissa, ja eivät tienneet mitään eturintaman taisteluista. Olivat viksusti sanottuna vieraantuneet todellisuudesta liian kireän päällikköpäähineensä sisällä. Isoissa yksityisissä organisaatioissa 25 vuotta työskennelleenä oli mahdollisuus seurata rakenteita, jotka perustuivat pitkälti päälliköitä päälliköitten päällä -systeemiin. Oletuksena niissä oli ajatus, että ”luottamus hyvä, valvonta paras”; piti olla päälliköitä varmistamassa, että asiakaskohtaamisia oli riittävästi ja että niissä toimittiin tehokkaasti. Jossain vaiheessa alkoi unohtua, että koko lystin maksaa tavaran tai palvelun ostaja. Hänen palvelemisesta, neuvomisesta, ja kyseisten tuotteiden tai palveluiden myymisestä ja sitouttamisesta yritykseen vastasi yhä vähenevä ammattilaisten joukko siellä asiakasrajapinnassa. Henkilökohtaista palvelua heikennettiin, koska työntekijä maksaa. Netti- ynnä muita palveluita lisättiin. Pienemmissä yrityksissä tähän ei ollut eikä ole varaa, eikä onneksi mahdollisuuksiakaan, vaan jokaisen työpanoksella on suuri merkitys koko yrityksen tuloksen eli elinmahdollisuuksien ylläpitoon. Vapaamatkustajia ei voi olla. Julkisella puolella taas on paljon tehtäviä, jotka eivät toimi ilman ihmistä; terveydenhoito, koulut ja turvallisuus muun muassa. Julkinen sektori on valtavissa säästö- ja kehittämispaineissa. Väitän, että jos henkilöstökulujen kokonaispotista siirretään vaikkapa 30 prosenttia näihin käsipareihin hallintoa keventämällä, niin tulos henkilöstön motivaatiossa, työtuloksessa ja ennen kaikkea asiakastyytyväisyydessä nousee merkittävästi. Ja tehokkuus ainakin piirun verran yksityissektorin vastaavia lähemmäksi. Enemmän inkkareita ja vähemmän päälliköitä, kiitos. Kirjoittaja on sisäistänyt henkilökohtaisen ja oikea-aikaisen palvelun merkityksen asiakastyytyväisyyteen.