Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

”Pukeminen ja ruuanlaitto käyvät työstä” – Pari kuukautta sitten raveissa loukkaantunut Juha-Pekka Ahonen on edelleen toipumisen alkutaipaleella

Jämsänkoskelaisen rivitalokodin ulko-ovi avautuu varovasti. Tulijaa vastassa oleva Juha-Pekka Ahonen kertoo, että onnistui avaamisessa juuri ja juuri. Vielä muutama päivä sitten ulko-ovessa oli avain, että tulijat saivat avata oven itse. Tällaiset pienet edistysaskeleet saavat miehen tyytyväiseksi. Nyt ollaan oikealla tiellä, parantumaan päin. – Tekee mielelle hyvää, kun pientä edistystä tapahtuu. Hurja ilmalento raviradalla Ahosen viime kuukaudet ovat olleet kivuntäyteisiä, sillä mies loukkaantui vakavasti Porin raviradalla 2. marraskuuta sattuneessa onnettomuudessa. Edellä ajanut Antti Ala-Rantala oli jo ohjastanut hevosensa raviradan sisäosassa olevalle turvakaistalle, mutta jostain syystä hevonen kääntyi takaisin radalle ja kaatui muiden eteen. Ahonen ei ehtinyt reagoida tilanteeseen mitenkään, vaan ajoi suoraan päin. – Muistan kolarista kaiken. Hevosen meno tyssäsi, mutta minun ei. Lensin 5-8 metriä korkealla ilmassa ennen kuin tömähdin maahan. Hän nousi vielä itse ylös ja kävelin radan sivuun. – Sitten näin kuinka käsivarrestani törröttää luu toistakymmentä senttiä ulkona. Alkoi huimata ja tuuperruin maahan. Ensiapuhenkilöstö tuli nopeasti paikalle. Siitä alkoi Ahosen sairaalaelämä. Ilmalennon seurauksena vasemman käden katkeamisen lisäksi häneltä murtui selkäranka, kylkiluita ja oikean käden ranne. – Käden leikkaaminen oli kirurginkin mukaan erittäin mittava leikkaus, eikä sopivia lääkäreitä ole Suomessa montaa. Lisäksi leikkausjonossa oli ruuhkaa, joten jouduin odottamaan vuoroani pari viikkoa. Lopulta vasenta kättä operoitiin 10 tuntia ja oikeaa rannettakin yli kolme tuntia. Ahonen kuvailee, että ranne oli luunsiruja täynnä, siksi se on nyt kasattu erityisvempeleen avulla, joka jätetään käden sisään. Kompurakädet ja kipuja Joulun alla Ahonen pääsi kotiin. Yksin hän ei siellä kuitenkaan pärjää, joten kotiapu käy kahdesti päivässä. Lisäksi kaveripiiri auttaa arjen askareissa, kuten ruokaostoksien tekemisessä. Sorminäppäryyttä vaativat kotityöt ovat toistaiseksi mahdottomia, sillä kädet eivät mene nyrkkiin, eivätkä sormet suoristu kunnolla. Kompurakädet, kuten mies itse kuvailee. – Pukeminen, ruuanlaitto ja muut arkiset askareet käyvät tässä kunnossa työstä. Kädet ovat Ahosen heikoin kohta. Muut murtumat ovat parantuneet hyvin. – Äsken kävin koiran kanssa tunnin kävelylenkillä. Vielä kolme viikkoa sitten pystyin kävelemään vain 50 metrin matkan. Yleiskunto on alkanut parantua vauhdilla, kun pääsin ylös sairaalasängyn vankilasta. Arjen sujumista hankaloittavat käsiä vaivaavat kivut. Nukkuminen on pätkittäistä kipulääkityksestä huolimatta. Tiistaina Ahonen suuntaa Tampereelle usean viikon kuntoutusjaksolle. Sieltä hän toivoo saavansa lisävauhtia toipumiseen ja apua kipujen selättämiseen. – Kuntoutus tulee olemaan varmaan kovaa hommaa, hän miettii. Toipuuko Ahonen työkuntoon? Ahosen toipuminen on vielä aikaisessa vaiheessa. Epävarmuus kuntoutumisesta painaa miehen mieltä. – Flunssainen tietää, että paranee muutamassa päivässä. Minun tilanteessa ei voi olla varma puhutaanko parista kuukaudesta, vuodesta vai vielä pidemmästä ajasta. Epävarmaa on myös se toipuuko hän missään vaiheessa niin hyvin, että voisi jatkaa metsurin työtään ja sivutoimisia raviohjastajan hommia. Työvuosia olisi vielä edessä kymmenkunta, eikä vaihtoehtoisia ammatteja ole helppo keksiä. Toipilas ei halua tässä vaiheessa asiaa murehtia, vaan keskittyy itsensä kuntouttamiseen. – Kirurgi arveli, että olisin jo kesällä työkykyinen, mutta en usko siihen. Puolikuntoisena kumpaakaan työtäni ei voi tehdä. Sekin olisi jo paljon, jos pystyisin elämään muuten normaalia elämää. Ahosta ei harmita, vaikka raviohjastajan ura olisi ohi. Onhan takana jo 34 vuotta kilvanajoa raviratoja kiertäen. Siinä sivussa hän on voittanut amatööriohjastajien SM-kultaa, PM-pronssia ja ajanut amatöörien MM-kilpailuissa neljänneksi. – Kilvanajo on vain yksi osa raviurheilua. Jos en enää pysty ohjastamaan kilpaa, voin silti touhuta muuten hevosten kanssa. Ohjastaminen ei ole minulle enää henkireikä tai pakkomielle. Sitä Ahonen kuitenkin toivoo, että hän pääsisi kesällä oman hevosensa ohjaksiin treenilenkeille. Ainakin siihen saakka muut huolehtivat hevosesta. – Nyt mennään päivä kerrallaan.