Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Äitienpäivämitalilla palkittu Maija-Liisa Koli: ”Minulla ei ole ollut antaa lapsille rahaa tai omaisuutta, vain rakkautta”

– Äiti on aina pitänyt huolta kodista ja meistä lapsista. Hän on kasvattanut meidät hyviksi kansalaisiksi, vaikka hänellä ei ole ollut helppoa elämässä. Hän on meille paras äiti maailmassa, Mikko Koli kuvailee äitiään ja pyyhkäisee ohimennen silmäkulmaansa. Äiti, jota Mikko Koli kuvailee, on nimeltään Maija-Liisa Koli . Kuhmoislainen kuuden lapsen äiti ja 14 lapsenlapsen mummo, jolle myönnetään äitienpäivänä Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein. – Minulle tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kiitän lämpimästi kaikkia, vaikka en koe ansainneeni tätä yhtään sen enempää kuin muutkaan. Olen elänyt tavallisen ihmisen elämää, Maija-Liisa Koli toteaa vaatimattomaan tyyliinsä. Sota varjosti lapsuutta Entisen Viipurin läänin Uudellakirkolla saunassa heinäkuussa vuonna 1939 syntynyt Maija-Liisa Koli kasvoi ensimmäiset vuodet sodan varjossa. Hän kertoo olleensa arka ja ujo lapsi, joka joutui kokemaan paljon sellaista, mikä ei nuorelle tytölle sovi. – Pitkään meni pienessä pelossa miettien, onko tämä pysyvää. Oma tila osoitettiin Liedosta Onneksi se ei ollut. Vanhemmille osoitettiin pientila Liedosta, joka tuntui taivaan lahjalta – ihan oma paikka. Tytär oppi vanhemmiltaan, että töitä on tehtävä elääkseen eikä kotona saa reuhata – siitä isä ei pitänyt, vaikka muuten lempeä olikin. Kun kotitilalla työt vähenivät, Maija-Liisa meni töihin kodin ulkopuolelle. Ensin 16-vuotiaana baariin tiskaajaksi ja myöhemmin harjoittelijaksi lastenkotiin. Siellä hän ajatteli hakeutuvansa alan kouluun, mutta kun serkkutyttö houkutteli Ruotsiin, koulu unohtui. Kesälomalla Suomessa Maija-Liisa tapasi tulevan aviomiehensä Markun. Ammatin hankkiminen jäi, kun perheestä tuli tärkein elämäntyö. Kolit liikkuivat pitkin Suomea miehen työn perässä. Lapsia syntyi niin Heinolassa, Kotkassa kuin Kuusankoskellakin. Eräänä päivänä Markku osoitti kartasta aluetta ja sanoi vaimolleen: ”tuonne me muutamme”. Muuttoauto kurvasi Jämsään, jossa perheen kaksi viimeisintä lasta syntyi. 1970-luvun puolen välin paikkeilla perhe löysi pysyvän paikan Kuhmoisista. Yrityksen myynnillä oma talo Kuhmoisista Pajatiellä sijainnut Markotex-tehdas työllisti kymmeniä kuhmoislaisia, mutta kun ostaja väen väkisin halusi ostaa yrityksen, se hänelle myytiin. Rahoilla Kolit ostivat talonsa Ala-Karkjärven rannalta. Uusi omistaja ei pitänyt Markotexiä pitkään toiminnassa, ja Markku Kolin mieltä painoi oma joutenolo sekä työttömäksi jääneet kuhmoislaiset. Markku Koli Oy perustettiin, kun kunnanjohtajakin pyysi aloittamaan uuden yrityksen, jotta työttömäksi jääneet naiset saisivat työpaikkansa takaisin. – Meillä oli parhaimmillaan noin 40 työntekijää. Koleilla oli myös pieni tikkausyritys Poikkijärvellä, jossa Maija-Liisa kävi valmistamassa peittoja. Elämä mullistui monin tavoin 1990-luvun lama lähestyi, mutta juuri ennen sitä Kolin perhettä kohtasi tragedia: perheenisä sai aivoinfarktin ja menehtyi. Samoihin aikoihin suuret suomalaisketjut, Luhta ja Kesko, alkoivat viemään tuotantoa pois Suomesta. – Tilausten tuleminen loppui ja yrityksemme meni konkurssiin. Maija-Liisa selvisi kaikesta: omasta surutyöstä, yksinhuoltajuudesta ja konkurssista. Yrityksen lainat saatiin siirrettyä kotitalon kiinnitykseen, mikä pelasti perheelle asuinpaikan. – Elämä ei ole ollut helppoa eikä yksitotista, mutta olen aina saanut sen voiman, mitä olen tarvinnut kantaakseni kaiken. Uusi ammatti ja postinjakoa Myöhemmin Maija-Liisa Koli opiskeli itselleen uuden ammatin. Hän matkusti 2,5 vuotta päivittäin Lahteen kodinhoitajaopintoja suorittamaan ja viikonloppuisin hän keräsi rahaa jakamalla aamupostia pitkin pitäjää. Kun hän lauantaina sai todistuksen ammatistaan, jo sunnuntaina hänelle tarjottiin töitä Kuhmoisten Päijännekodilta. Siellä Koli teki työuransa eläkeikään saakka – ja vuoden senkin yli. – Eläkkeellä olen varmaan vaan laiskotellut kaikkien vuosien edestä, hän nauraa. Monta rakasta mussukkaa Tärkeintä Maija-Liisa Kolin elämässä ovat aina olleet lapset. –  Lapset ovat timanttejani. Minulla ei ole ollut antaa heille rahaa tai omaisuutta, vain rakkautta. Maija-Liisa on kasvattanut useamman timantin, tai mussukan, kuten hän lapsiaan ja lastenlapsiaan kutsuu. Mikko on perheen toiseksi nuorin lapsi. Pentti on vanhin ja Heikki nuorin. Väliin mahtuvat Matti, Elina ja Hannu. Kaikki pitävät tiiviisti yhteyttä äitiinsä, vaikka Mikko on ainoa, joka Kuhmoisissa enää asuu. Eivät loputkaan lapsista kaukana ole, heidät löytää Pirkanmaalta tai Lahdesta. – Markku lupasi minulle vielä yhden lapsen, mutta sitä en ehtinyt saada. Koli arvostaa saamaansa tunnustusta, vaikka hän iloitseekin siitä, ettei hänen tarvitse nyt koronatilanteen takia lähteä palkitsemisjuhlaan. Haastattelukin on tarpeeksi jännittävää. Äitienpäiväkin on erilainen kuin aiemmin, mutta äitiys on jo pysyy hänessä. Se on Kolin mielestä kaikkein tärkein asia. – Äiti on olemassa lapsiaan varten. Oma äitini oli aina paikalla, kun tulimme kotiin. Ruoka oli valmiina ja kotiin oli hyvä mennä. Sitä samaa olen halunnut omille lapsilleni. Mikko Koli katsoo äitiään ja toteaa saaneensa suvussa kulkeneita hyviä kasvatusperiaatteita, joita hän on puolestaan jakanut omalle jälkikasvulleen. – On iso asia tuntea olonsa turvalliseksi. Äidiltä olen oppinut, että autetaan toisiamme. Annetaan rakkautta ja rajoja sekä lämpöä ja läheisyyttä. Kolin perheessä pidetään yhtä. Hyvät ja lämpimät välit pysyvät niin sisarusten kesken kuin sukupolvien yli. Säännöllisiä perhetapaamia järjestetään, paitsi nyt korona-aikaan. Onneksi on puhelin ja muut yhteydenpitotavat. Hiljattain nuorin lapsenlapsista, kahdeksanvuotias Niklas, pirautti Kuhmoisiin ja tsemppasi: ”Koita mummo nyt jaksaa. Halataan, kun nähdään” Koska nähdä ei voi, mummon viime kesänä vietetyistä 80-vuotisjuhlissa lahjaksi saatu valokuva-albumi on kovassa käytössä. Etenkin kirjan lopussa oleva Immi Hellénin runo saa Maija-Liisa Kolin silmäkulmat kostumaan: ”Tervehdimme sua äiti kultainen, kaiken, kaiken hyvän eestä kiittäen.”