Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Tee palvelus: jos on pakko antaa pataan, ota kohteeksi Pelastusarmeija, pyytää Tommi Tapiainen kolumnissaan

Joulun odotuksen sanotaan alkavan adventista. Ehkä niin oli silloin, kun aattona oli aina lunta ja ihmisillä hyvä tahto. Tätä nykyä kummastakaan ei ole varmuutta. Niin ne ajat muuttuvat, mämmiä saa marraskuussa ja uusia perunoita huhtikuussa. En tiedä miksi. Viime vuosina olen huomannut, että joulukuusi kannetaan entistä aiemmin olohuoneeseen neulasia varistamaan. Minun lapsuudessani se vietiin aatonaattona kylppäriin sulamaan ja aattoaamuna koristeltiin. Eiväthän ne muoviset varise, vaikka kuinka ravistaisi. Mutta miksi kukaan haluaa sellaisen kotiinsa, sitä en saata ymmärtää. Jos sieltä lapsuudestani jotain kaipaan, on se ala-asteen joulujuhla. Juhlasali oli aina tupaten täynnä. Näytelmää harjoiteltiin kuin oltaisiin esittämässä Kansallisteatterissa. Esitysten laatu lienee ollut vaihteleva, mutta yleisö palkitsi aina raikuvin aplodein. Epätieteellisen tutkimushaastattelun mukaan enemmistön mielestä joulu ei tule ilman tiettyjä rutiineja. Piparit pitää leipoa itsenäisyyspäivänä ja kinkku laitettava uuniin iltakuudelta. Jouluverhot on oltava ikkunassa puolessa kuussa ja Sylvian joululaulu kuultava viimeistään viikkoa ennen aattoa. Uskokaa pois, kyllä se joulu tulee - halusittepa tai ette. "Ensin kiertyy korkki, sitten heiluu nyrkki." Mukana tulee myös lieveilmiöitä. Ensin kiertyy korkki, sitten heiluu nyrkki. Alkoholin myyntikäyrä sojottaa jouluna ylös. Punaviiniä ja olutta myydään tuplat normaaliin verrattuna. Suurin osa kykenee juomaan sivistyneesti, mutta liian usein se aiheuttaa kulutuspiikin laastareista aina poliisin käynteihin. Tee palvelus: jos on pakko antaa pataan, ota kohteeksi Pelastusarmeija. Joulu on myös velkaantumisen juhla. Erään pankin kyselyn mukaan viime vuonna jouluun käytettiin keskimäärin 460 euroa aikuista kohden. Takuusäätiön toimitusjohtajan mukaan säästäminen ei ole enää muodikasta. Sitä sen sijaan ovat aineettomat lahjat. Puolisoni kanssa ostimme joululahjat ensimmäisenä vuonna. Sitten luovuimme siitä turhuutena. Nyt jos toinen lipeäisi ruodusta, ilahtumisen sijaan tulisi ikävämpää evankeliointia. Vietin viime vuonna elämäni ensimmäisen joulun yksin. Useammassakin majatalossa olisi ollut sijaa, mutta halusin olla omissa oloissani. Selvisin siitä vahingoittumattomana. Ehkä enemmänkin suorastaan voimaannuin. Voi olla, että siitä tulee ihan ikioma jouluperinteeni.