Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Legendaarinen kauppias Paavo Virtanen vei ostokset asiakkaalle vaikka luistellen tai pulkalla vetäen

Aina ystävällinen kauppias, joka heräsi kaupantekoon vaikka keskeltä yötä. Teräväjärkinen kauppias, joka ei käyttänyt koskaan laskukonetta, vaan ynnäsi asiakkaan laskut lyijykynällä valkoiselle paperille, jos päässälasku ei riittänyt. Suomen tunnetuin ja vanhin kauppias, joka pyöritti Huhtian pientä tavarataloa 70 vuoden ajan, aina kuolemaansa, 95 vuoden ikään asti. Kauppias, jonka luona presidentti Martti Ahtisaarikin vieraili rouva Eeva Ahtisaaren kanssa. Kauppias, joka saattoi kaupanteon lomassa lausua runon tai soittaa viulua. Virtasen kaupan kauppiaasta Paavo Virtasesta (1904-2000) kerrotaan monia tarinoita, ja suurin osa näistä tarinoista pitää paikkansa. Tämän vuoden helmikuussa Virtasen kuolemasta tuli kuluneeksi 20 vuotta, ja yrittäjä Mikko Simosen ylläpitämä Paavo Virtasen kauppamuseo sai juuri laajemmat tilat Jämsänkosken Tarvikekeskuksesta. Paavo Virtasen ainoa elossa oleva lapsi, Lahdessa asuva tytär Arja Virtanen on mielissään isänsä elämäntyön saamasta huomiosta Jämsässä. – En ole vielä päässyt käymään uudessa museossa, mutta serkkuni on kertonut minulle asiasta. Se on hieno juttu, Virtanen sanoo. ”Lapsuus oli hauskaa aikaa” Arja Virtasella on lapsuudestaan hyvät muistot. – Siellähän sitä oltiin kaupan tiskin takana. Kotona oli lehmä ja kanojakin, Virtanen kuvailee. Välillä isä lähti kaupalta metsätöihin, ja äiti Ida , paikallisten lausuttuna Iita, jäi lasten kanssa pitämään kauppaa. Perheessä oli kaikkiaan viisi lasta. Arja Virtasen lapsuuteen kuului se, että kaupalla kävi paljon ihmisiä. – Se oli kuin olisi asunut suuremmassakin kylässä. Se oli hauskaa aikaa, Virtanen kertoo. Käytännössä kauppa oli aina auki. Arja Virtasen mukaan tarinat siitä, että joku tuli kauppaan keskellä yötä, pitävät täysin paikkansa. – Kun olimme mieheni kanssa vielä vanhemmalla iällä kaupalla käymässä, saattoi yöllä herätä siihen, että joku koputti ikkunaan. Isä meni myymään, se oli ihan normaalia, Virtanen kuvailee. Kerrotaan tarinaa, että kerran Paavo Virtasella olisi kestänyt vähän kauemman aikaa tulla palvelemaan keskellä yötä saapunutta asiakasta. Virtanen oli sanonut asiakkaalle pahoittelunsa: ”Anteeksi, että nukahdin”. Arja Virtasen mukaan palvelualttius oli osa Paavo Virtasen persoonaa. – Hän oli luonteeltaan hyvin ystävällinen, Virtanen kuvailee. Yhden tarinan mukaan liukkailla talvikeleillä Virtanen laittoi luistimet jalkaansa, ja vei lähialueen asiakkaille ostokset luistellen kotiin. Arja Virtasen mukaan tämä pitää täysin paikkansa. – Juu, ostoksia vietiin jopa pulkalla jään yli, Virtanen nauraa. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Parhaimmillaan neljä kauppaa Paavo Virtasen isä piti puusepänliikettä ja äiti huolehti kahdeksasta lapsesta. Paavo oli perheen kolmanneksi vanhin. Kansakoulupohjalta Virtanen aloitti kauppiastoiminnan jo lapsuudenkotinsa vintiltä. – Sieltä kerrotaan tarinaa, että eräs tukeva nainen meinasi kerran jäädä vintin portaisiin jumiin, Arja Virtanen nauraa. Virtaselle lohkaistiin kotitalosta sadan metrin päähän oma palsta, jolle hän rakensi sittemmin kaikkien tunteman Virtasen kaupan 1932. Yhden huoneen kokoinen kauppa aloitti Virtasen kauppa -nimellä, mutta tunnettiin myöhemmin myös Huhtian pienenä tavaratalona. Nykypolvi muistaa Virtasen parhaiten Huhtian pienestä tavaratalosta, mutta tämä ei ollut Virtasen ainoa myymälä. Parhaimmillaan Virtasella oli neljä kauppaa. Virtasen kaupassa oli myynnissä kaikenlaisia aikansa myyntiartikkeleita. Silakoita ja kurkkuja myytiin isoista tynnyreistä, sokeria sokeritopista. Ida Virtanen leipoi kauppaan tuoreita munkkeja. Ruokien lisäksi myynnissä oli tavaraa, kuten katiskoja, kumisaappaita ja kirveitä. – Myynnissä oli jopa kankaita. Muistan, miten kankaita mitattiin, Arja Virtanen sanoo. Lehtihaastattelussa Paavo Virtanen kertoo suosituimpien myyntiartikkelien olleen ruokatavarat, polttoaine, tupakka ja olut. Olutpulloja Virtanen pakkasi valmiiksi paperipusseihin. Aikana ennen pakastimia Ida Virtanen teki kaupalle itse jäätelöä myyntiin. Sitä varten talvella sahattiin jäätä, mitä säilytettiin kesällä sahajauhojen alla viileässä. Lapsille kauppa tarjosi paljon mahdollisuuksia. – Isä perusti meille kaupan pihaan kioskin, ja me lapset saimme pyörittää sitä, mutta mehän karattiin elokuviin. Siihen kaatui se firma, Arja Virtanen nauraa. Presidentti nosti valtakunnanjulkisuuteen Valtakunnan julkisuuteen Paavo Virtanen pääsi vanhalla iällä, kun hän piti kauppaa vielä yli 90-vuotiaana 1990-luvulla. Presidentti Martti Ahtisaari ja rouva Eeva Ahtisaari vierailivat kaupalla maakuntavierailullaan vuonna 1995. Helsingin Sanomatkin kertoi, että presidentin kauppakassiin pantiin kaksi kiloa Virtasen itse kasvattamia perunoita ja kaksi Koskenpään Kivisen leipomon leipomaa ruisleipää. Perunat maksoivat kahdeksan markkaa ja leivät kympin. Virtanen antoi presidentille lahjaksi omilla kuvillaan koristellut posliinimukit. Vierailu oli iso asia Virtasille. – Kyllä isä oli siitä tohkeissaan. Presidentin adjutantti soitti etukäteen ja kysyi, sopiiko presidentin tulla paikalle. Isä mietti etukäteen pitääkö presidenttiä sinutella, mutta ei hän lopulta sinutellut, Arja Virtanen kertoo. Presidentin vierailu oli aikansa mediatapaus. Pieni piha oli täynnä autoja, eivätkä kaikki mahtuneet pieneen kauppaan. Kauppiaan on kerrottu ohjailleen ystävällisesti, mutta määrätietoisesti vähemmän tärkeitä ihmisiä ulos, niin että arvovieraat mahtuivat sisälle kauppaan. Mediahuomio sai aikaan sen, että Virtasen maine kiisi kauas, ja kauppaan tultiin ostoksille kauempaakin, bussilasteittain aina Lappeenrannasta, Helsingistä ja Oulusta asti. Samana vuona valtakunnanjulkisuutta sai myös Virtasen kauppaan kohdistunut ryöstö, jossa neljä oluenhakumatkalla ollutta petäjävesiläistä miestä kävi 90-vuotiaan Virtasen päälle katuharjalla. Miehet tulivat keskellä yötä kaupalle. Yksi miehistä paini Paavo Virtasen kanssa, yksi Virtasen pojantyttären kanssa, ja yksi Ida Virtasen kanssa. Miehet lähtivät karkuun, kun Ida Virtanen keksi huutaa apuun vävypoikaansa pyssyn kanssa. Saaliikseen sieppaajat saivat yhden olutkorin. Tappelussa Paavo Virtasen poski murtui ja hänen silmänsä turposi umpeen. Tapauksen jälkeen Virtanen avasi yöllä ovensa enää vain tutuille asiakkaille. Uskoa ihmisiin ikävä välikohtaus ei horjuttanut. ”Hyviä ihmisiä on sittenkin tässä maailmassa enemmän kuin pahoja”, totesi Virtanen ryöstön jälkeisessä lehtihaastattelussa. Viulunsoitto oli henkireikä Työelämän vastapainoksi Paavo Virtanen harrasti kulttuuria. Hän kirjoitti ja lausui runoja ja soitti viulua. Hän lausui ulkoa vielä 90-vuotiaana Sven Dufvasta kertovan 60-säkeisen runon. Arja Virtasen mukaan erityisen tärkeä Virtaselle oli Koskenpään pelimanniporukka, jonka kanssa Virtanen kävi esimerkiksi Kaustisen pelimannipäivillä. – Isä ajeli pelimannien tilaisuuksiin vielä silloin, kun hänellä ei enää ollut ajokorttiakaan, Arja Virtanen kertoo. Kaupanteko oli elämäntapa, josta hän ei pitänyt lomia. ”Elämä se on oikein mukavaa, kun ensin tekee koko päivän mieleistä työtä”, kertoi Virtanen lehtihaastattelussa vuonna 1994. Eräässä lehtihaastattelussa Virtanen kertoo, että meinasi kyllä kerran soudella järvellä tunnin, mutta sitten yksi kaupparatsu tuli paikalle, ja Virtanen palasi maihin. Arja Virtasen mukaan tämäkin tarina on tosi. ”Outoa se olisi joutilaana oleminen” Paavo ja Ida Virtanen hankkivat itselleen vanhuuden päiviksi asunnon Lahdesta. Tuohon asuntoon pariskunta ei kuitenkaan koskaan muuttanut. – Ei isästä olisi ollut asumaan kerrostaloon, mitä hän olisi tehnyt, jos ei olisi ollut perunamaatakaan, Arja Virtanen toteaa. Hän piti kauppaansa pystyssä elämänsä loppuun asti, 95-vuotiaaksi. Virtanen itse kommentoi uraansa lehtihaastatteluissa sanoin ” Jos lopettaisin, mitä tekisin. Outoa se olisi joutilaana oleminen.” 70-vuotisen kauppiasuran katkaisivat vain vuodet sodassa. Omaiset ovat antaneet Virtasen kaupan esineistöä museotavaraksi historiasta kiinnostuneen yrittäjän Mikko Simosen perustamaan Paavo Virtasen kauppamuseoon. Museo muutti vastikään uusiin isompiin tiloihin Jämsänkosken Tarvikekeskukseen. – Hyllyt, vaaka ja kassakone ovat alkuperäisestä Virtasen kaupasta. Me olemme sitten haalineet lisää museoon sopivaa tavaraa, kuten perinteisen sokeritopan, Mikko Simonen kuvailee. Kaupan rakennukset on sittemmin myyty ja ne ovat nyt yksityisomistuksessa. Itsekin yrittäjänä Mikko Simonen arvostaa erityisesti Virtasen asennetta työntekoon. – En voi sanoa varsinaisesti tunteneeni Paavo Virtasta, mutta vietin yhden kesän vuokramökillä noin kilometrin päässä Virtasen kaupasta. Silloin kävin paljon kaupalla. Kerran ajoin pihaan Honda Monkey -pikkumopolla, ja Virtanen tuli sitä tankkaamaan. Hän ihmetteli kovasti pientä mopoa, että ”jaa, se on vielä nelitahtinenkin”, Simonen nauraa. Onko sinulla tarinoita Paavo Virtasesta? Kerro meille sähköpostilla paivi.pihlajarinne@sanoma.com