Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kalakuolemavalvonta taantunut Keski-Suomessa – ”Entäpä kun tuleekin se keskisuomalainen Talvivaara?”

Kesäkuun alussa lehdessä uutisoitiin Jämsänjoessa havaitusta kuhien joukkokuolemasta. Vähän myöhemmin kerrottiin, että Jämsän kaupunki on tilannut asian selvittämiseksi näytteenoton ulkopuoliselta konsultilta. Ympäristöpäällikkö toteaa, että ”toivottavasti näytteenotto tapahtuu jo tällä viikolla”. Absurdia! Tilanne on analoginen kansan suusta siepatulle ilmaisulle: ”Jokos lählettäis, sano Lammin palokunta.” Kauaksi on ajelehdittu ajasta, jolloin Keski-Suomessa oli kelpo valmius vesieläinkuolemien selvittämiseen. Vesipiirillä/ympäristökeskuksella oli niin sanottu HÄLY-ryhmä, jota vuosittain kesän korvalla koulutettiin itsenäiseen toimintaan. Kun ilmoitus tai virka-apupyyntö onnettomuudesta tuli, ryhmän taistelijapari otti päivitetyt Häly-laukut ja lähti välittömästi tapahtuma-alueelle. Jos kohde sijaitsi etäällä Jyväskylästä, ensiarviot ja -näytteet hoitivat kunnan häly-henkilö ja/tai poliisi. Eläinkuolematapausten varalle järjestettiin myös viranomaisten välistä yhteiskoulutusta ja toimintaohjeistusta. Vesinäytteet analysoitiin välittömästi ja kudosnäytteet toimitettiin EVIRAan. Tapauksesta laadittiin lopuksi selvitysraportti, mediatiedote ja kirjaus valtakunnalliseen Ympäristötietojärjestelmään. Mitähän mahtaa selvitä vesinäytteistä tai kypsyneistä kaloista, jotka on otettu virtaavasta vedestä viikon päästä tapahtuneesta? Tärkeää on toimia heti ja aktiivisesti. Pelkkä ihmettely rannalla ja soitto potentiaalisille päästönaiheuttajille ei luonnollisestikaan riitä. Pahimmillaan keskisuomalainen valvonta oli sellaista, että valvoja haki kuormittajan itse ottamat seurantanäytteet tehtaan portilta. Onneksi tuo aika on ohitse. Nyt kiistellään siitäkin, kenen pitäisi siivota kuolleet kalat vedestä. Aiemmin meneteltiin niin, että kunta on toimija, jos aiheuttajaa ei pystytä osoittamaan. Onko maakunnan ja kunnan ympäristöresurssit ajettu jo niin alas, että hälytyksenomaiseen kalakuolemaselvittelyynkin pujahdetaan aidan matalimmasta kohdasta. Todetaan vain, ettei kuolemasyytä löydetty tai että moottoritien rakentajan massiiviset kiintoainepäästöt Tourujoen vesistöön ovat luvanmukaiset. Suuret, ihmistoiminnan aiheuttamat joukkokuolemat ovat nykyään onneksi harvinaisia. Tilanne tuudittaa kuitenkin liialliseen hyvänolon tunteeseen. Entäpä kun tuleekin se keskisuomalainen Talvivaara tai laaja rikosoikeudellinen ympäristöonnettomuus? Silloin ympäristöasiantuntijalle on kyllä kysyntää. Ympäristöhallinnon alasajo on osasyy todettuihin valvontaongelmiinkin. Räikeä esimerkki ympäristöarvojen ale-myynnistä löytyy suomalaisesta kunnallishallinnosta. Säästösyihin vedoten joku teknisen toimen henkilö on voitu nimetä hoitamaan jopa kolmen kunnan ympäristöasioita. Eikö korkeakoulutettu ympäristönsuojelusihteeri voisi vastaavasti hoitaa kolmen kunnan rakentamisasiat? Kirjoittaja oli maakunnan HÄLY-vastaava 1980–2013.