Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

”Lapset tulevat tänne hymyillen ja lähtevät samalla tavalla kotiin” – Salibandyn suosio kasvaa vuosi vuodelta, ensi syksylle tarvitaan lisää salivuoroja

Vuoron perään alle 10-vuotiaat salibandyjuniorit kuljettavat mailoilla valkoisia palloja lattialle asetettujen keilojen ohi ja yrittävät lopuksi laukoa kohti maalia. Jokainen suorittaa tehtävää omalla taitotasollaan vauhdin vaihdellessa kävelystä vauhdikkaaseen juoksuun. Paunun koulun salissa viilettää kaikkiaan parikymmentä harrastajaa. Se on huomattavasti vähemmän kuin yleensä, sillä meneillään oleva flunssaa-aalto näkyy treenaajien määrässä. Parhaimmillaan ryhmässä on kolmisenkymmentä salibandystä innostunutta lasta. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen ryhmän vastuuvalmentaja Janne Nieppola kutsuu lapset luokseen. – Mikä äskeisessä oli vaikeinta? – Juokseminen, eräs poika vastaa. – Ai, pallon kanssa juokseminen? Nieppola tarkentaa. – Niin, ei pelkkä juokseminen ole vaikeaa, poika selventää. Harrastajamäärä kasvaa, salivuoroja tarvitaan lisää Perjantaisin salissa treenaavat lapset ovat vain pieni osa Duo96:den juniorimäärästä. Harrastajien lukumäärä on ollut hurjassa kasvussa siitä lähtien, kun toimintaa aloiteltiin syksyllä 2015. Salin reunalla seisova Ari Vilenius myöntää, ettei hän arvannut tuolloin kuinka suureksi suosio nousee. – Alunperin varasimme ensimmäisen salivuoron, kun omat poikani halusivat pelata. Puskaradio alkoi heti soida niin, että harrastajia oli lopulta noin 30 eli niin paljon, kun saliin mahtui. Toisena talvena pelaajia oli 60, sitten lähes 100 ja nyt jo 155. Vileniuksen mukaan salivuorojen määrä on jouduttu tuplaamaan joka syksy. – Taas ryhmät alkavat olla tupaten täynnä, mutta vielä olemme pystyneet ottamaan kaikki halukkaat mukaan. Loppua salibandyinnostukselle ei ole näköpiirissä. Lasten harjoitellessa pyörii taustajoukkojen mielissä jo ensi syksy ja lisävuorojen anominen kaupungilta. Mietinnässä on tytöille oma joukkue ja tarvetta olisi myös pienten lasten puolella. Se tarkoittaisi samalla myös valmentajamäärän kasvattamista. Seurassa ei toistaiseksi ole ollut pulaa ohjaajista. Syksyllä aloitti 7-8 uutta valmentajaa, nyt lasten liikuttamisesta vastaa 20 henkeä. Lähes kaikki heistä on lasten vanhempia, joilla on takana liikuntaharrastusta kaukalopallon, salibandyn, jääkiekon tai jalkapallon muodossa. – Varmaan sekin päivä vielä koittaa, jolloin valmentajia on liian vähän. Onneksi tällä hetkellä meillä on hyvä, motivoinut porukka. Videolla näyte treenipelistä. Juttu jatkuu videon jälkeen. ”Kivempaa kuin jalkapallo” Lajin suosion salaisuudeksi Vilenius arvelee uutuudenviehätystä, sillä Jämsässä ei aiemmin ollut tarjolla lapsille salibandyä. Myös lajin edullisuus on tärkeä seikka. Harrastuksen voi aloittaa ilman suuria varusteostoksia, mukaan riittää suojalasit, maila ja sisäpelikengät. – Ilmeisesti toiminta on ollut mukavaa, kun lapset tulevat tänne hymyillen ja lähtevät samalla tavalla kotiin. Vileniuksen kahdeksanvuotias Konsta -poika viihtyi salibandymaila kädessään jo silloin, kun ei osannut kunnolla kävellä. – Pelaaminen on kivaa. Me pärjätään sarjassa liiankin hyvin. Olemme helposti ykkösiä. Ei kukaan voita meitä, kilpailunhaluinen poika kertoo kesken treenien. Kerran viikossa pidettävien ohjattujen harjoitusten lisäksi hän pelaa veljen ja naapuruston lasten kanssa ulkona lähes joka päivä. Yhdeksänvuotias Enni Nieppolakin on innostunut lajista. Pelivuosia on takana jo neljä. Salibandy syrjäytti jalkapallon harrastamisen, sillä mailalla laukominen on hänen mielestään kivempaa kuin pallon potkiminen. – Joskus laukominen onnistuu hyvin, mutta ei aina. Treenaan sitä vielä. Toiveissa salibandyn ulkokenttä Vileniuksen mielestä Jämsässä on salibandyn sisäharjoituksiin oivalliset puitteet. Jotakin kuitenkin puuttuu – ulkosalibandykenttä, jossa olisi oikeanlainen alusta. – Se on toivelistalla. Maauimalassa olisi kentälle sopiva paikka. Se mahtuisi vielä nykyisen asfalttialueen päälle. Käyttäjiä olisi varmasti. Vilenius arvioi, että kentän kustannukset olisivat 30 000 euron luokkaa. Edit: 18.2.2020 klo 9.03 Korjattu nimivirhe haastatellun pelaajan nimi on Enni Nieppola, ei Enni Niekkola.