Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kansakouluopetus alkoi Jämsässä 150 vuotta sitten – Sitä ennen käytiin tiukkaa keskustelua tarvitaanko koulua ollenkaan

Kansakoulun perustaminen ei ollut Jämsässä mikään läpihuutojuttu. Vuonna 1867 järjestetyssä kuntakokouksessa keskusteltiin vakavasti tarvitaanko kunnassa kouluja ollenkaan, olihan seurakunnan järjestämiä kiertokouluja jo olemassa. Samalla murehdittiin kuka tekee oikeat työt, jos kaikki lähtevät kouluun. Vääntö koulun perustamisesta venyi useiksi tunneiksi. Lopulta uudistusta vastustanut enemmistö poistui kokouksesta vakuuttuneina siitä, että he ovat kantansa ilmaisseet, eikä kansakoulua perusteta. Toisin kävi. Paikalle jääneet päättivät, että Jämsään tarvitaan koulu. Valtakunnallinen kouluasetus oli annettu vuotta aiemmin, mutta se ei pakottanut koulujen perustamiseen. Tarvitaanko kuntaan omaa koulurakennusta? Vuonna 1869 pojat aloittivat koulutien Keskisen tilalla, tyttöjä opetettiin Hinkkalassa. Alkuvuosina Jämsässä ei ollut omaa koulurakennusta, vaan opetusta annettiin vaihdellen eri vuokratiloissa. –  Kottilan tilan isäntä Severus Konkola vanhempi rakennutti mailleen jopa uuden rakennuksen koulua varten. Kun kunta ilmoitti, ettei ole varaa maksaa vuokraa, vastasi koulumyönteinen isäntä, että hänellä on varaa antaa ilmaiseksi, kertoo paikallishistoriantuntija Hannu Ahlstedt . Samalla käytiin vuosia kestänyttä vääntöä siitä, tarvitaanko Jämsään oma koulurakennus ja jos tarvitaan, kenen maille sellainen rakennetaan. Lopulta tontti ostettiin nimismies Hugo Palmrothilta ja Jokivarren puukoulu valmistui 1884. Koulun yhteydessä oli myös opettajien asunnot, navetta heidän lehmilleen, puuliiteri sekä ulkohuone. Tyttöjen liiteristä ei annettu polttopuita pojille Koulumatkat olivat pitkiä, koska koko kunnan alueella oli aluksi vain yksi opinahjo. Sen takia kotiin ei voinut mennä joka päivä, vaan yöksi saatettiin jäädä sukulaisten tai muiden tuttavien luo. Koulupäivien aikana pidettiin tiukkaa kuria, ja ruumiillinen kuritus oli arkipäivää. Oppilaita saatettiin lyödä karttakepillä sormille, nostaa niskasta tai laittaa häpeärangaistuksena nurkkaan seisomaan. –  Siisteyteen kasvattaminen oli yksi koulun tehtävistä. Usein kädet piti laittaa pulpetin päälle, jotta opettaja pystyi tarkistamaan niiden puhtauden. Jos kädet olivat likaiset, saattoi tulla karttakepistä sormille. Koulussa tytöt ja pojat pidettiin tiukasti erillään. Omien luokkien lisäksi välituntialueet olivat erilliset. Tyttöjen piti pysyä joen puolella, pojat ulkoilivat nykyisen lukion puolella. 1880-luvulla maakunnan lehdistö uutisoi, että poikien koulunpito piti lopettaa Jokivarren koululla yhdeksi päiväksi polttopuiden loppumisen vuoksi. Tyttöjen opettaja oli kieltäytynyt antamasta puita tyttöjen luokan liiteristä, vaikka siellä oli runsaasti klapeja. Opettaja sai toiminnastaan nuhteet, sillä koko koulu lämmitettiin kunnan omistamilla polttopuilla. Sekaluokkiin siirryttiin, kun yhteisluokkia tiukasti vastustanut opettaja Amanda Kaitila jäi eläkkeelle vuonna 1910. Kouluverkosto kasvoi nopeasti Jämsän toinen kansakoulu aloitti toimintansa Koskenpäällä vuonna 1880. Jämsänkosken ensimmäiset koulut rakentuivat nykyisen Gradian alueelle 1900-luvun alussa. Muissakin kylissä muutamat isojen talojen isännät alkoivat ajaa koulujen perustamista ja opinahjojen määrä kasvoi nopeasti. Vuonna 1919 Jämsän, Jämsänkosken ja Koskenpään alueella oli jo 21 koulua. Yleisestä oppivelvollisuudesta päätettiin pari vuotta myöhemmin. Lannanluonti saattoi parantaa todistuksen arvosanoja Kansakoulun alkuvuosina luokat olivat suuria ja jokainen kävi koulun läpi omalla tyylillään. Monet jättivät koulun kesken tai opiskelivat yhdestä lukukaudesta muutamaan vuoteen. –  Monet pitivät jo kahta vuotta pitkänä opiskeluaikana. Aina kotona ei ymmärretty myöskään läksyjen tekemisen merkitystä, vaan sitä pidettiin pimeään aikaan öljylampun öljyn tuhlauksena. Opettaja puolestaan saattoi katsoa osaamattomuutta läpi sormien, jos oppilas auttoi reippaasti esimerkiksi opettajan navetan lannan luomisessa aamuin illoin. Tällöin todistukseen saattoi saada kuutosen ehtojen sijaan. Myös kotona saatettiin leipoa opettajalla piirakkaa, jos näytti ettei, lapsen koulunkäynti suju toivotulla tavalla. Pelkästään lahjonnan vaikutuksesta ei voida puhua, vaan opettaja saattoi nähdä, että oppilas oli kyllä ahkera, mutta läksyihin ei kotitöiden jälkeen jäänyt riittävää aikaa. Joulukorttien kirjoitusta ja muita lisähommia Ahlstedtin mukaan opettajiksi palkattiin mielellään naisia pienemmän palkan takia. Jos opettaja viehättyi maaseutuun, saattoi hän työskennellä samassa koulussa koko työuransa ajan. Lapsien opettamisen lisäksi luku- ja kirjoitustaidottomat vanhemmat toivoivat opettajilta monenlaista muutakin apua. Iltaisin kotioveen saatettiin koputtaa ja pyytää apua virallisen kirjeen kirjoittamisessa tai sellaisen lukemisessa. Yhtä lailla opettajia pyydettiin kirjoittamaan joulukortteja sekä hää- ja hautajaiskutsuja. Myös kylän ensimmäinen puhelin oli usein opettajalla, joten sitäkin saatettiin lainata. –  Opettajat olivat kylillään tärkeitä henkilöitä. He perustivat alueilleen niin kuoroja kuin näytelmäkerhojakin. Koulu olikin monenlaisen toiminnan keskipiste, Ahlstedt kertoo.