Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Jussi Kallio puhalsi yli neljän promillen lukemat: "Lääkärikin sanoi, että olen sovelias alkoholismiin"

Baarin ovi käy harvakseltaan. On keskiviikko ja kello tikittää kohti lounasaikaa. Koronatilanne on hiljentänyt Kuhmoisten keskustan, eikä Pub Wanha Pankki ole poikkeus. Tiskin takana pintoja pyyhkivä Jussi Kallio tervehtii tulijaa ja sihauttaa lonkeropullon korkin auki asiakkaalle. Pullosta leijaileva ginin tuoksu herättää Kalliossa epämiellyttäviä muistoja. Fyysisesti sovelias alkoholistiksi Helmikuu vuonna 2006. Jussi Kallio istuu baarissa. Tällä kertaa mies ei ole töissä, vaan asiakkaana. Lähes kahden kuukauden ryyppyputki näkyy kauas. Mies ei toikkaroi kännissä, koska kroppa ei enää jaksa. Hän istuu aloillaan ja juo giniä – muu alkoholi ei enää uppoa kurkusta alas. Muutama päivä aiemmin Kallio oli vielä kavereiden kanssa Lahdessa. Paikkakunnasta hän ei voi olla täysin varma, koska moni asia on pyyhkiytynyt pois mielestä. Sen hän kuitenkin muistaa, että hän kävi puhaltamassa poliisin alkometriin ammattilaisen lukemat: 4.17 promillea. Siihen ei moni pysty, mutta Kallio pystyy. Hänen fysiikkansa on kuin tehty alkoholia varten. – Lääkärikin totesi, että olen sovelias alkoholismiin. Maksa-arvoni ja kaikki muutkin pysyivät aina normaalin rajoissa. Juomisesta tuli hyvä fiilis Vappu vuonna 1988. 14-vuotias Jussi hengailee Kuhmoisissa luokkakavereidensa ja vähän vanhempien kundien kanssa. Hän maistaa ensimmäisen kerran olutta. – Se sopi mulle tosi hyvin. Siitä tuli hyvä fiilis. Alussa juominen pysy käsissä, mutta mitä lähemmäksi armeijaikää tultiin, sitä vaikeampi Kallion oli pysyä erossa pullosta. Ensimmäinen pidempi putki oli vuorossa juhannuksena, kun nuorukainen oli 17-vuotias. Monen päivän dokaamisesta tuli krapula, mutta se ei häntä hidastanut. Intissä Kallio joi iltalomalla keskiviikkona ja aina viikonloppuisin, kun oli vapaata. Sunnuntainakin pystyi ottamaan, jos joku toinen toimi kuskina. – Silloinen tyttöystävä huomautti liiasta juomisesta, mutta en ollut huolissani. Alkoholisti ei ajattele kuin itseään. Alussa sitä kieltää täysin ja ehkä syyttää ympäristöä, kaikki ne perusjutut. Sitten rupesin tajuamaan, mutta en välittänyt. Riita tai inhottava asiakas antoivat syyn Alle 25-vuotiaana Kallio teki testin, jonka avulla voi määritellä, onko alkoholisti. Testissä oli hänen muistinsa mukaan jopa päälle 40 kysymystä. – Kaikki muut kohdat täyttyivät paitsi se, ettei ole aiheuttanut kenenkään hengenlähtöä. Ei hetkauttanut. Ajattelin, että voin lopettaa koska vaan. Voin nyt sanoa, ettei voi. Vanhin lapsi syntyi vuonna 1999 ja toinen kolme vuotta sen jälkeen. Kallio oli välillä kuukausia juomatta, mutta sitten lipsahti. Välillä putki jäi kolmeen päivään, joskus se kesti viikon. – Aina juomisen oikeutti vastoinkäymisillä. Riitaa puolison kanssa tai inhottava asiakas töissä. Syyksi riitti aivan naurettavan pieni asia. Mies ei muista juoneensa lastensa edessä, mutta kylillä hän joi aivan julkisesti. Kun joku sanoi hänelle lopeta, se vaan provosoi juomaan lisää. – Olin kännissä hankala, ihan idiootti. Ensin ehkä hauska läppäjätkä, mutta minulla oli paljon aggressiivista käyttäytymistä. Se on Kallion mielestä pelkkää tuuria, ettei hän ole satuttanut ketään lopullisesti. Viina johti ajoittain ongelmiin myös virkavallan kanssa. – Jos ajaa kännissä, niin mä väitän, että se on yksi merkki, että on astuttu rajasta yli. Sen tajuaa jokainen, mihin se voi johtaa, mutta alkoholisti ei välitä muista. Lopettaminen on pelottavaa Mitä pidemmälle ryyppyputki meni, sitä useammin Kallio kuuli läheisiltään huolestuneita lauseita. Juominen oli itsetuhoista, loppu läheni. Avioerokaan ei hetkauttanut miestä. Kallio yritti kyllä päästä eroon viinasta. Hän sai lääkehoitoa ja kävi psykiatreilla, hypnoterapiassa ja hoitolaitoksessa, mutta turhaan. Hänellä todettiin myös sydämen lisälyöntisyyttä ja paniikkihäiriö. Kuoleman pelko oli läsnä, mutta lääkitys paransi kaiken ja juominen jatkui. Paniikkihäiriöön määrätyt opiaatit koukuttivat myös. Juomisen lopettaminen myös pelotti. Vieroitusoireet ovat Kallion mukaan todella pahoja. Raitistumisensa jälkeen hänellä meni viikkoja, että ruoka pysyi mahassa. 18 vuotta elämää alkoholin seurassa 16. helmikuuta vuonna 2006. Takana on täysi-ikäisen ihmisen verran juotuja vuosia. 32-vuotias Kallio muistaa nuoruuden ihastuksensa ja ottaa häneen yhteyttä. Nainen sanoo, että tapaaminen onnistuu ainoastaan, jos mies on selvin päin. – Se toimi motivaattorinani. Hän auttoi minua lopettamaan. Olen siitä ikuisesti hänelle kiitollinen, vaikka olemme myöhemmin eronneet. Kallio vietti A-klinikan avopuolella kuukauden, ja hän kävi myös AA-kokouksissa vuoden verran. AA-kokouksia hän suosittelee: siellä ollaan ilman titteleitä, saa kertoa tai olla hiljaa. Alkoholismista ei parane koskaan 18. maaliskuuta vuonna 2020. Alkoholisti Jussi Kallio istuu vesilasi kädessä perheyrityksensä pubissa. Hän on juuri sukeltanut 14 vuoden takaisiin muistoihinsa. – Olen tyytyväinen itseeni, että olen tehnyt sen valinnan. Alkoholismista ei voi parantua, voi vain lopettaa. Kallio sanoo, että elämässä tulee muutenkin eteen vastoinkäymisiä. Niitä pitää vaan sietää, koska juominen saa asiat vielä pahemmin solmuun. Ikävät tapahtumat eivät katoa viinapulloon. – Karalahden Jere sanoo, ettei se kadu mitään. Joko se puhuu paskaa tai sitten sillä ei ole moraalia. Varmasti katuu. Itseään niskasta ottaminen ei ole helppoa Raitistunut baarityöntekijä näkee työssään paljon alkoholin aiheuttamia ongelmia. Hän tietää, että osalle alkoholi sopii, mutta ei kaikille. – He, jotka tietävät taustani, tulevat ajoittain juttelemaan. En itse ikinä avaa keskustelua enkä moralisoi. Ulkopuoliset sanovat usein alkoholistille, että ota itseäs niskasta kiinni. Tiedän, että moni ottaisi, jos pystyisi. Humalassa ihmiset tiedostavat ongelmansa paremmin. Kallio toteaa, että jos joku pohtii sitä, pitääkö omasta juomisesta olla huolissaan, niin todennäköisesti pitää. –  Se kannattaa ottaa tosissaankin ja koittaa olla juomatta. Kokeilla, miltä se tuntuu. Jos hermoja kiristää, niin varmasti on ongelma. Tissuttelu on Kallion mielestä yksi merkki siitä, että raja on ylitetty. Se, että juo 2–4 olutta päivässä voi koukuttaa nopeasti. Pian sitä juo vähän enemmän viikonloppuisin, ja riippuvuus on syntynyt. Esikuvia urheilusta omille lapsille Neljän lapsen isä myöntää pelkäävänsä, että omille lapsille tulee ongelmia alkoholin kanssa. Kahdelle nuorimmalle hän ei ole omasta menneisyydestään vielä puhunut, mutta sekin aika tulee, kun pojat ovat tarpeeksi vanhoja ymmärtämään. – Vanhemmat lapset tietävät. Ohjaan kaikkia sen, mitä pystyn. Tiedän, miten vaikea se on saada loppumaan, jos tulee ongelma. Kallio on aktiivinen lätkäiskä, koska hänen pienet poikansa harrastavat jääkiekkoa. Hän myös valmentaa ja tekee muuta talkoohommaa seurassa. – Urheilusta koetan löytää heille hyviä esikuvia. Monet huipputason urheilijat eivät käytä alkoholia. Tee päätös, miten haluat elämäsi elää Raitistumiseen ei ole Kallion mielestä oikeaa tai väärää tapaa. Kaikki on loppupelissä kiinni siitä, miten ihminen päättää oman elämänsä elää. – Toivon olevani selvin päin parempi ihminen. Ikähän tekee myös henkistä kasvua, mutta sitä yrittää varmasti aina jollain tavalla hyvitellä tekemiään asioita. Kalliolla on monta mukavaa muistoa siltä 18 vuoden ajalta, kun alkoholi kuului hänen elämäänsä. Mutta elämä raittiina pesee sen kaiken kirkkaasti. –  Alkoholistin ajasta sain kokemuspankkiin hauskoja tarinoita ja sen, että nyt pystyn sanomaan jollekin, että ei kannata. Alkoholinkäyttö