Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

60 vuotta sitten: Suuri ja mahtava vierailu – Katso video!

On 11.6.1957 ja Kaipolan edusta kuhisee. On veneitä pientä ja suurta, soutunäytöskin. Tiirinniemessä parveilee ihmisiä, uteliasta kansaa, poliiseja valkoisissa lakeissaan. Tunnelma on odottava. Ja sieltä ne saapuvat, kaksi valkoista laivaa arvovieraineen. Ensin laskee laituriin Suomi päästäen kyydistään suuren joukon lehtimiehiä lehtiöineen ja kameroineen. Sitten laituriin tulee Jyväskylä, jonka kyydissä ovat arvovieraat: Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja Nikolai Bulganin sekä Korkeimman neuvoston puhemiehistön jäsen Nikita Hruštšov . Oli mukana muitakin: muun muassa ulkoministeri Gromyko , suurlähettiläs Lebedev , kenraalit Malinin , Zaharov ja Serov , sekä suurlähetystöneuvos Kotov , joka oli presidentti Kekkosen pitkäaikainen kontaktimies. Suomen valtion johtoa edustivat muun muassa eduskunnan puhemies Fagerholm , pääministeri Sukselainen ja ulkoministeri Virolainen . Bulganinista ja Hruštšovista jälkimmäinen oli Neuvostoliiton arvoasteikossa ylempänä. Hän oli Kommunistisen puolueen pääsihteerinä itse asiassa maan johtaja. Tilanne vaan oli ongelmallinen vierailujen protokollan kannalta. Kansainvälisen diplomatian arvojärjestyksessä puoluejohtaja ei ole kovin korkealla. Protokollan mukaan maiden johtajat eivät keskustele ”vain” puoluejohtajan kanssa, joten Hruštšovillekin tarvittiin käyttöön titteli, joka länsimaissa olisi puoluejohtajaa korkeampi. Viikon mittainen valtiovierailu Vieraat saapuivat Suomeen kesäkuun 6. päivänä. Kyseinen, viikon mittainen valtiovierailu oli Suomelle suuri tapahtuma ja maata haluttiin esitellä laajalti. Niinpä ohjelmaan suunniteltiin kierros eri paikkakunnilla. Moni taho oli kiinnostunut saamaan vieraat luokseen ja vasemmistolainen kustantamo Kansankulttuuri oy julkaisi jopa kirjasen, jossa esiteltiin arvovieraita. Vaihtoehtoja matkareitiksi oli useita, eikä Jämsän liittäminen ohjelmaan suinkaan ollut itsestäänselvyys. Vaihtoehtona oli kierros Kymenlaaksossa Kymi-yhtiön vieraana. Mikä sitten ratkaisi asian Jämsän eduksi? Yhdeksi reitin etapiksi oli päätetty Lahti puusepänteollisuuden keskuksena. Vieraille halutiin esitellä suomalainen sisävesireitti ja siihen matka Vääksystä Jämsään sopi erittäin hyvin. Kaipolan tehdas oli sillä hetkellä Suomen suurin ja ajanmukaisin paperitehdas ja alue muutenkin paperiteollisuuden keskittymä. On myös hyvin mahdollista, jopa todennäköistä, että Yhtyneiden paperitehtaiden johtajalla, vuorineuvos Juuso Waldenilla on ollut osansa tehtyyn valintaan. Hänellä oli hyvät suhteet presidentti Kekkoseen ja myös Neuvostoliittoon. Ja olihan Waldenilla aiemmin samana vuonna myös 50-vuotisjuhlat. Jämsästä matkan oli alkujaan tarkoitus jatkua lentämällä Rovaniemelle. Pohjois-Suomea pidettiin tarkoituksenmukaisena vierailukohteena laajojen teollistamisprojektien sekä Lapin sodan jälkeisen jälleenrakennuksen vuoksi. Vieraat kuitenkin toivoivat Rovaniemen sijaan kohteeksi Tamperetta, olihan tämä tunnettu työläiskaupunki. Matkareitin tultua tietoon, alkoi Jämsässä kuhina. Paikat piti saada kuntoon. Tarinoiden mukaan tienpenkat Kaipolan väliltä kylvettiin viljaa, jotta ne vihannoisivat vieraiden huristaessa autoilla ohi. Tie Jämsästä Jämsänkoskelle kunnostettiin pahan kelirikon jäljiltä ja suljettiin liikenteeltä useiksi päiviksi, jotta uusia monttuja ei tulisi. Taisipa tie saada kansan suussa nimenkin: Bulganin- bulevardi. Ränsistynyt Rynölän talo Kansallistalon vierestä purettiin. Tyhjää tonttia alettiin kutsua Hruštšovin aukioksi ja samassa käytössä tuo lienee osin vieläkin. Taloja maalattiin ja ohjeita annettiin: pyykkiäkään ei saisi naruilla olla. Kuka tästä kaikesta päätti? Pöytäkirjojen perusteella ei ainakaan Jämsän kunta. Kunnanhallituksen ja -valtuuston pöytäkirjoista ei löydy mainintoja vierailusta. Ilmeisesti päätöksistä ovat vastanneet yksittäiset virkamiehet tai sitten Yhtyneet paperitehtaat. Tyypillistä Waldenia tuo kaikki kuuleman mukaan ainakin olisi. Laiturille oli levitetty punainen matto Vesireitille oli aluksi varattu höyrylaiva Suomi, joka oli tarkastuksessa todettu tavalliseksi, vasta kunnostetuksi ”sisävesipurkiksi”, mutta tehtävään hyvin sopivaksi. Samassa tarkastuksessa sisarlaiva Jyväskylä todettiin täysin sopimattomaksi. Vaan toisin kävi. Molemmat laivat otettiin käyttöön ja vielä siten, että vasta kunnostettu Suomi otti kyytiin lehdistön ja Jyväskylä arvovieraat. Selityksen mukaan Suomi oli vastamaalattu ja lehdistön edustajilla halvemmat puvut, jos sattuisivat sotkeutumaan. Mutta olisihan siinä ollut tiettyä, ehkä ei toivottua, poliittista symboliikkaa, jos Hruštšov ja Bulganin olisivat Suomi-laivan komentosillalla seilanneet. Lähtö Vääksystä myöhästyi ja matkalla vaivasi sumu, perille Kaipolaan päästiin puoli tuntia myöhässä. Ensin matkaajansa laiturille laski Suomi, Jyväskylän tehdessä sillä välin kierroksen Tiirinselällä, jotta vieraat voisivat ihailla tehdasta järveltä käsin. Kaipolaan rakennetulle uudelle laiturille oli levitetty punainen matto, jota toimittajajoukossa sanottiin, kai leikillään, Jämsän kirkosta tuoduksi. Vieraita olivat vastassa muun muassa Yhtyneiden paperitehtaiden hallituksen puheenjohtaja J.W. Rangell , vuorineuvos Walden, sekä Jämsän alueen tehtaiden isännöitsijä, dipl.ins. L. Tiilikka . Kansallispukuihin pukeutuneet neidit Anja Sinisara ja Pirkko Pöllänen ojensivat vieraille neilikkakimput. Aluksi ohjelmassa oli tutustuminen Tiirinniemessä tehtaan insinöörien asuntoihin. Sen jälkeen vuorossa oli käynti Kaipolan tehtaassa. Tehtaan melussa ja suurissa saleissa päävieraat hävisivät varsin pian Juuso Waldenin mukaan, muun seurueen jäädessä ihmettelemään, löytämättä sen enempää kadonneita kuin ulospääsyäkään. Walden itse kiipesi paperikoneen päälle auttaen sinne myös Hruštšovin ja Bulganinin. Walden halusi esitellä vieraille, kuinka märkä paperimassa kulkee kohti kuivia teloja. Kolmikko pääsi tekemään massan kanssa aiottua lähempää tuttavuutta, kaikkien saadessa siitä roiskeet puvuilleen. Vieraille käynti kuumassa ja meluisassa tehdassalissa oli rasittava kokemus, joten paikalle varattu runsas virvoketarjoilu lienee tullut tarpeeseen. Hikeä pyyhittiin ja Walden itse avusti Hruštšovia alas portaita. Kaipolasta matka jatkui autosaattueessa Jämsänkoskelle, jossa aluksi tutustuttiin Oinaalan alueeseen ja työläisten koteihin. Vieraillessaan kirvesmies Tauno Heinosen kotona, pyysi Bulganin lainaksi harjan, jolla sai paperitehtaan jäljiltä pukunsa siivotuksi. Lyhyen lepotauon jälkeen oli vuorossa Yhtyneiden Paperitehtaiden tarjoama päivällinen Ilveslinnassa. Ilveslinnan pihamaalle viereisen kosken pauhuun oli saapunut sankka joukko katselijoita, joille vieraat parvekkeelta vilkuttivat. Päivälliselle osallistui Kaipolan ja Jämsänkosken tehtaiden johtoa ja luottamusmiehiä, Yhtyneiden pääkonttorin väkeä Valkeakoskelta sekä Jämsän päättäjiä. Olivat mukana myös eläinlääkäri O. Konkola ja nimismies T. Alsti . Mäntästä oli kutsuttu vuorineuvos R. E. Serlachius . Arvovieraita seurasi tietysti runsas määrä lehdistöä. Vieraiden siirryttyä Ilveslinnaan toimittajat siirtyivät tehtaan konttoriin, jonka puhelinlinjat kävivät kuumana. Raportteja lähetettiin aina ulkomaita myöten. Myös Yleisradion lähetysauto liikkui seudulla Pekka Tiilikainen mukanaan. Neuvostoliitosta oli vieraiden mukana saapunut 8-9 toimittajaa. Yltäkylläinen päivällinen Ilveslinnassa Ilveslinnan päivällisen ruokalista oli luonnollisesti tilaisuuden mukainen. Oli hanhenmaksalla täytettyjä sipuleita, kalamureketta rapukastikkeella sekä juottoporsas ála Jämsänkoski. Juottoporsas oli ilmeisesti yhtiön perinne jo pidemmältä ajalta ja sen nimi vaihtui sen mukaan, millä paikkakunnalla sitä satuttiin syömään. Ruokajuomina olivat luonnollisesti vodka sekä erilaiset viinit ja liköörit. Ja kun vastaavia juhlapäivällisiä oli milloin kenenkin tarjoamana vierailun jokaisena päivänä, ei tarvitse ihmetellä vieraiden toivetta, että vierailupäivien ohjelma alkaisi vasta kello 10 jälkeen. Nikolai Bulganinin syntymäpäivä osui Jämsän vierailun päivälle ja Yhtyneet Paperitehtaat muisti päivänsankaria jämsäläisen mestarin Aleksi Suurosen tekemillä kuudella katajaisella oluthaarikalla. Junalla Tampereelle Vielä samana iltana vieraat jatkoivat matkaa junalla kohti Tamperetta. Tampereella ohjelmaan kuului mm. vierailu Lokomolla sekä Bulganinin syntymäpäivän juhlinta. Tampereella vietettyjen juhlien ja nukutun yön jälkeen junamatka jatkui Helsinkiin. Siellä vieraille lahjoitettiin niin sanottu Lenin-veturi. Valdimir Iljitš Lenin oli kulkenut kahdesti Suomeen ja takaisin veturin nro 293 vetämässä junassa. Veturi oli päätynyt Suomeen ja Neuvostoliitto pyysi sen luovuttamista takaisin sen historialliseen arvoon vedoten. Niinpä veturi päätettiin lahjoittaa vierailun yhteydessä takaisin Neuvostoliittoon ja se on edelleenkin muistomerkinä Pietarissa Suomen asemalla. Muutenkin protokollaan kuulunut lahjalista on pitkä sisältäen erilaisia astioita ja astiastoja. Poikkeuksen tähän teki armeijakenraali Malinille lahjoitettu, Valmetin Tourulan tehtaalla valmistettu Leijona- haulikko numero 3739. Vieraat palasivat kotiin junalla 13.6. Neuvostoliitossa alkoi vierailun jälkeen Hruštšoviin kohdistunut syrjäyttämisyritys. Tämän Hruštšov onnistui kuitenkin torjumaan ja sai seuravana vuonna vielä lisättyä valtaansa ottaen itselleen ministerineuvoston puheenjohtajuuden Bulganinilta. Hruštšov syrjäytettiin lopulta 1964. Reitin varrella arviolta 4 000 ihmistä Suuri tapahtuma oli siis Jämsässä nopeasti ohi. Reitin varrella oli arviolta 4000 ihmistä seuraamassa vieraiden matkaa. Ja olihan siellä myös tervehdyksiä, joissa vieraat toivotettiin tervetulleiksi, asiaan kuuluneiden poliittisten ystävyyden osoitusten kera. Kaikkiaan Jämsä selvisi vierailusta kunnialla. Mitä nyt kertomusten mukaan yhden mökin pihalla kalsarit pyykkinarulla heiluivatkin. Ja kun mökin asukkailta käytiin jälkeenpäin kysymässä, miksi pyykit olivat neuvostoliittolaisten vierailun aikaan narulla, oli vastaus: Myö tuumattiin, että jos vievät, niin viekööt!