Vagushermosta puhutaan nyt kaikkialla – Sinullakin on sellainen, ja ymmärtämällä sen toimintaa voit parantaa elämänlaatuasi

Psykologi Minna Martin kertoo, millainen on kasvojen, rintakehän ja suoliston alueella kulkeva kymmenes aivohermo ja miksi vagushermosta puhutaan nyt niin paljon.

Vagushermon kautta kulkee paljon tietoa kehon tilasta aivoihin. Sitä pitkin matkaa myös rauhoittavaa viestiä keholle.

22.1. 16:00

Hyvinvointiin ja kehotietoisuuteen liittyvissä keskusteluissa nousee yhä useammin esiin sana vagushermo. Sen uskotaan olevan tärkeä linkki kehon ja mielen välillä.

Kiertäjä- eli vagushermo on kymmenes aivohermo. Se on parasympaattisen järjestelmän tärkein osa. Sitä pitkin kulkee elimistöä rauhoittavia impulsseja, ja toisinpäin myös tietoa elimistön tilasta keskushermoston suuntaan.

Psykologi Minna Martin on puhunut työssään paljon juuri vagushermosta. Kysyimme Martinilta, miksi aihe on juuri nyt niin pinnalla, ja miten tuo hermo toimii.

”Vagushermossa on kolme isoa haaraa. Ensimmäinen haarautuu kasvojen alueelle, silmien ympärille, leukoihin ja kuuloluiden lähelle. Se kerää tietoa tilastamme esimerkiksi ilmeiden ja kasvojen jännitysten kautta ja myös siitä, millaisia äänensävyjä kuulemme. Toinen punos leviää rintakehän alueelle sekä keuhkojen ja sydämen lähelle. Kolmas haara etenee pallean läpi vatsaonteloon ja suoliston alueelle. Siellä se rauhoittaa suolistoa ja vie keskushermostolle tietoa suoliston tilasta”, Martin sanoo.

Mikä hermon tarkoitus elimistössä on?

”Vagushermo on osa rauhoittavaa järjestelmäämme. Se ei kuitenkaan toimi yksin, vaan yhteistyössä aktivoivan, valpastavan järjestelmän kanssa. Vagushermo tasaa ja jarruttelee sympaattista hermostoa.”

Martin muistuttaa, että autonominen hermostomme toimii ilman tahdonvaraista ohjausta. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen välillisesti, esimerkiksi laukaisemalla vagushermon alueen lihasjännityksiä. ”Voimme tietoisesti antaa itsellemme viestiä turvasta. Voimme hengitellä rauhallisemmin. Pitkä uloshengitys on rauhoittava, mutta uloshengityksen jälkeinen pieni tauko vasta rauhoittava onkin! Se viestii aivoille, että ei ole mitään hätää. Vagushermo vie viestin turvasta syvälle aivoihin ja alkaa sitä kautta rauhoittaa elimistöä.”

Vagushermoon liittyvän tutkimuksen taustalla on alun perin yhdysvaltalainen psykiatrian professori, neurotieteilijä Steven W. Porges ja hänen tutkimusryhmänsä. Heidän tuloksiaan on julkaistu jo 1990-luvulta alkaen.

Martin sanoo, että kestää aika kauan ennen kuin tieto jalkautuu tavalliselle ihmiselle. ”Monia on nyt alkanut kiinnostaa kehotietoisuus ja erityisesti kehomieli. Tätä tietoa on viety käytäntöön myös monissa terapiasuuntauksissa. Ehkä aika on siis nyt kypsä tälle tiedolle.”

Minkälaiset asiat elämässä vaikuttavat vagushermon toimintaan?

”Vagushermon toiminta auttaa tulkitsemaan viestintää, joka liittyy vuorovaikutustilanteisiin. Jo pienellä lapsella, jolla ei ole vielä puheen ymmärrystä, on kyky aistia, onko jokin tilanne turvallinen vai vaarallinen. Tapa, jolla vanhempi hoivaa, puhuu, katsoo ja koskettaa lasta, viestii lapselle, että hän on joko turvassa tai vaarassa. Jos vanhempi on itse saanut omassa lapsuudessaan turvaa, hän osaa vaistonvaraisesti viestiä sitä myös omalle lapselleen. Kun vagushermo näin aktivoituu, se lisää kiintymystä ja halua kääntyä toisen ihmisen puoleen. Tässä on tavallaan kiintymyssuhteen biologinen perusta. Jos lapsi saa kasvaa tällaisessa suhteessa, hän oppii arvokkaimpia kansalaistaitoja mitä on, eli itsesäätelytaitoja ja kykyä rauhoittaa itse itsensä.”

Miten vielä aikuisena voisi korjata näitä asioita itsessään?

”Onneksi peli ei ole menetetty. Elimistömme on oppivainen läpi elämän. Voimme kiinnittää huomiota automaattisiin reaktioihimme. Jos ensimmäinen reaktio jossakin tilanteessa on, että apua, tämä on nyt ihan kauheaa, voikin kokeilla puhua itselleen vähän rauhallisemmin, hengittää rauhallisemmin, laukaista lihasjännityksiä. Alkaa siis tavallaan tehdä itselleen niitä samoja asioita, joita kyllin hyvä vanhempi meille tekisi.”

Minkä asian hengittämisestä toivoisit jokaisen ihmisen ymmärtävän?

”Kannattaa kuulostella miltä tuntuu huokaista helpotuksesta ja mitä se saa aikaan kehossa? Voisiko uloshengityksen jälkeen tulla vielä pieni lepotauko? Tätä voi harjoitella vaikka illalla nukkumaan mennessä. Silloin voi saada tosi tärkeän työvälineen, jolla voi myöhemmin rauhoittaa itseään esimerkiksi työtilanteessa.”

Jos reagoi toistuvasti punastumalla tai panikoitumalla erilaisissa jännittävissä tilanteissa, vagushermon avulla voi auttaa itseään.

Martin neuvoo, että ensin voisi harjoitella ihan konkreettisia asioita: rentoutetaan hartiat ja kasvolihakset, hengitetään ulos. Samanaikaisesti koko ajan työstetään, mitä reaktio tai oire viestii. Voisiko sen kanssa oppia myös elämään?

”Ei punastumiseen ole on/off-nappia, jolla sen saisi välttämättä kokonaan pois. Helpotus voi löytyä siitä, kun oppii myötätuntoisesti ajattelemaan, että jos punastun, niin punastun.”

Martin sanoo, että ihminen on saattanut itse ladata punastumiseen oletuksia, että se on kiellettyä, epäsopivaa tai häpeällistä. ”Saattaa olla, että kotona tai koulussa on ollut kokemuksia, joiden perusteella hän on vetänyt johtopäätöksen, että punastuminen ei ole ok. Se taas saa hätääntymään.”

”Ei ole huono asia, että keho resonoi ympäristön kanssa. Autonomista hermostoa ei voi saada kontrolliin, mutta sitä voi opettaa rauhoittumaan juuri vagushermon avulla.”

Mitä ihmiselle alkaa tapahtua, kun hän saa päälle jääneen pakene tai taistele -tilan sammumaan?

”Siitä seuraa kokonaisvaltainen turvan, levon, rauhan ja tasapainottumisen tunne sekä kehossa että mielessä. Jos ihminen on ollut kroonisesti stressitilassa, se on myös hirveä helpotus. Kun voimavarat saa käyttöönsä, eikä ole enää kehonsa reaktioiden armoilla, saa taas kiinni omasta toimijuudestaan ja potentiaalistaan.”

Psykologi Minna Martin on kirjoittanut myös jännittämisestä voimavarana. Hän toteaa, että jos pitkäaikainen stressitila jää päälle, eikä sitä saa omin voimin laukeamaan, on syytä hakea ammattiapua. Kannattaa valita ammattilainen joka on perehtynyt ihmiseen psykofyysisenä kokonaisuutena.

Kuka?

Minna Martin

Ikä: 57.

Ammatti: psykologi, kouluttajapsykoterapeutti, työnohjaaja ja aiemmalta ammatilta fysioterapeutti.

Kirjoittanut esimerkiksi hengittämisestä ja jännittämisestä. Lisäksi Mieli meissä -niminen kirja kertoo tasapainoisesta ja vastavuoroisesta vuorovaikutuksesta.

Juuri nyt: kouluttaa mielenterveyden ammattilaisia eri puolilla Suomea psykofyysisestä lähestymistavasta.

Kirjavinkkejä vagushermosta: MInna Martin: Hengitä tämä hetki (Kirjapaja 2022.) Stanley Rosenberg: Opas vagushermon parantavaan voimaan (Viisas elämä 2021), Dana Deb: Polyvagal exercises for safety and connection (Norton 2020)

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos