Näin kerran kummallista unta. Seisoin jykevän rautaoven edessä. En lainkaan tiennyt, mihin siitä pääsisi. Se jäikin arvoitukseksi, sillä ovea oli mahdoton avata. Siinä ei ollut ollenkaan kahvaa, jolla avaamista olisi voinut yrittää. Mitään muutakaan mekanismia en nähnyt. Sitten tuo näky katosi. Taisin saman tien havahtua hereillekin.
Mietin tuota unta, että oliko se ihan vain tyhjää tajunnanvirtaa vailla merkitystä, mutta tarkemmin mietittyäni siitä löytyy tietynlaista logiikkaakin. Tuollainen kahvaton ovi onkin todellinen ainakin symbolisessa mielessä. Tajusin, että olin jopa ollut unen kuvaamassa paikassa. Olin ollut kuolemaisillani, mutta saanut elämälleni jatkoaikaa. '
Taivaan ovi on juuri tuollainen. Ei siinä ole kahvaa, josta ihminen voisi kääntää ja avata sen. Se voidaan avata ainoastaan sisäpuolelta.
Siellä on kahva. Ihminen ei kuitenkaan pääse siihen käsiksi. Sen avaa ainoastaan Jumala.
Juuri näin sen kuuluu ollakin. Minua ei kutsuttu sisälle silloin vuosia sitten. Ovi pysyi hievahtamatta kiinni. Mutta, kun elän Jumalan lapsena jäljellä olevan elämäni, on mahdollista, että ovi aukeaa ja pääsen sisälle, siis ikuiseen elämään. Sitä toivon yli kaiken muun.
Täällä ajallisessa maailmassa meidän ihmisten täytyy ja kuuluu olla ja elää oma aikamme. Mutta meidän ei tarvitse kenenkään olla ja tehdä matkaamme yksin.
Jeesus on itse luvannut olla kanssamme kaikki elämämme päivät (Matt. 28:20), jos annamme Hänelle siihen luvan emmekä aja Häntä pois. Hän tekee läsnäolollaan ja armollaan meistä "Taivaan kansalaisia" kuten tulevan sunnuntain otsikko sanoo. Samalla jatkamme elämän matkaa. Saamme siihen tarvittavat voimavarat Häneltä itseltään.
Meistä ei tule täällä ajassa synnittömiä, sillä hurskainkin on vain ihminen. Mutta enempää ei tarvitsekaan olla. Täysin puhtaiksi, pyhiksi ja virheettömiksi tulemme vasta tuon merkillisen oven oikeasti auetessa. Se on todellinen ihme, jonka Jeesus tekee. Hän kuoli ristillä meidän kummankin puolesta, Sinun ja minun. Hän tahtoo varjella kummankin Jumalan lapsena eli erottaa maailman pahuudesta ja vääryydestä. Hän tahtoo kerran avata oven.
Minä palasin takaisin sen takaa ehkä juuri siksi, että saan kertoa tämän Sinulle. Eletään Hänen turvissaan ja kuljetaan kohti Taivasta hyvillä mielin. Vaikka elämä toisinaan kääntääkin ikävän puolensa meille, saamme kaiken keskellä katsoa ja luottaa Mestariin joka päivä ja hetki.
Jämsän seurakunnan entinen seurakuntapastori.