Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Tulospalvelu Podcast Kaupallinen yhteistyö

Arvio: Näytelmä Juuso Waldenista tarjoaa yhteisen menneisyyden muiston

Juuso Walden , Yhtyneitten paperitehtaiden viimeinen patruuna, on eittämättä seutukunnalle tunnettu ja rakaskin hahmo. Tämä on kuultavissa keskusteluista, näytelmässä yleisön reaktioista sekä käsikirjoituksesta. Itselläni ei muualta muuttaneena ole erityistä suhdetta Juuso Waldeniin tai paperitehtaisiin, siksi katson näytelmää ulkopuolisen silmin, itsellisenä teatteriesityksenä. Näytelmä herättää paljon ajatuksia ja kysymyksiä mikä on onnistuneen näytelmän merkki. Oliko Juuso Walden näytelmässä esitetyn kaltainen henkilö? Millainen hänen suhtautumisensa oikeasti oli naistyöntekijöihin, millainen puoliso Tellervon osuus oli, oliko patruuna lupsakka setämies vai ehkä pelottava despootti, edustiko hän aikanaan radikaalia työnantajanäkemystä, oliko Juuso oikeasti puolijumala? Risto Hakolan käsikirjoitukseen on kudottu merkittävä määrä erilaisia tarinoita, todenperäisyydestä en tiedä, mutta viihdyttäviä ne ovat kaikki. Dialogista löytyy niin faktaa kuin kevyempää kesäteatterisanailuakin. Pitkää aikajännettä käsitellään virkistävällä tavalla, tarina ei etene kronologisesti vaan takaumien kautta. Hakola on tehnyt merkittävän työn kootessaan tarinat kerronnalliseen muotoon, niin että näytelmän jännite kuitenkin säilyy. Seppo Väänänen on olemukseltaan, ilmeiltään, statusilmaisultaan ja äänenpainoiltaan kuin ilmetty vanhan ajan patruuna. Rooli pysyy tasaisen vakaana alusta loppuun, ei ole epäilystäkään että Väänänen on näytelmän kuningas. On ilo nähdä myös nuoren polven loistokkaita suorituksia. Kaapo Hakonen on luonnonlahjakkuus, jolla on nuoresta iästään huolimatta säteilevä lavakarisma ja mainio tilannetaju. Toivottavasti teatteriharrastus jatkuu vielä pitkään. Reijo Ahosen marionettimainen ilmaisu tuo mieleen italialaisen koomikon Roberto Benignin , ilmeet vaihtuvat tiuhaan ja saavat yleisön naurun purskahduksiin. Päivi Himanen on sangen uskottava pirttihirmuna ja lauluääni kuin tehty slaavilaiseen tulkintaan. Minna Kiven kokonaisroolia näytelmän toteutuksessa ei voi kuin ihailla – erinomainen roolisuoritus toimittajana, vaativa puvustusurakka sekä esityksen tuottaminen. Koko näyttelijäkaarti hoitaa nopeat roolivaihdokset sujuvasti ja näyttelijöiden keskinäinen dynamiikka lavalla toimii kuin hitsattu. Näytelmän ohjaus onnistuu erityisesti kerronnan kuljetuksessa, tarina tarinan sisällä on hyvä ratkaisu fragmentaaristen ainesten sitomiseen ja kohtausten vaihdokset ovat soljuvia. Näytelmä olisi toiminut pienemmälläkin henkilögallerialla, näyttelijöiden taidot olisivat riittäneet hyvin valittujen hahmojen roolien syventämiseen. Myös tyylilajien kirjo hämmensi – alun faktapohjaisesta kerronnasta päädyttiin hyvinkin komedialliseen sävyyn, mistä taas palattiin kohtuullisen melodramaattiseen loppuun. Toisaalta tämä tarjoaa jokaiselle jotakin ja pitää mielenkiinnon yllä loppuun asti. Ensi-ilta 9.7.2017 Jämsän kesäteatteri Käsikirjoitus ja ohjaus: Risto Hakola Juuso Walden: Seppo Väänänen Muissa rooleissa: Reijo Ahonen, Minna Kivi, Pentti Ruukki, Pentti Ilomäki, Päivi Himanen, Reijo Himanen, Kaapo Hakonen, Tani Lindroos, Outi Reini, Janina Reini, Aino Koivisto, Iida Mäkinen ja Risto Hakola. Juuson kirjeen lukija: Joni Leponiemi Lavastaja: Marko Härkönen Tuottaja ja puvustaja: Minna Kivi Äänisuunnittelu: Olli Rinnekangas ja Jon Pettersson Musiikin sovitus: Matti Ekman Kuiskaaja: Aija Heino Graafinen suunnittelu: Päivi Hasala Markkinoija: Terttu Toivonen