Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti

Mainoskonkarilla on yksityinen galleria metsän keskellä – Näitä teoksia ei saa rahallakaan

Jämsän Vekkulassa järven rannalla asuvan Alpo Lahtisen kodissa ei tarvitse pitkään arvuutella miehen harrastuksia. Seinät ovat täynnä kehystettyjä piirroksia ja maalauksia. Mainostoimistoissa moneen kertaan palkitun uransa tehneen eläkeläisen talossa on myös sadoittain kirjoja. –Kyllä eläkkeellä olo on helvetin kivaa. Saa tehdä mitä haluaa, tämä on upeata. Vaimo kutoo, ja minä maalaan, piirrän, luen ja käyn netissä, siihen se päivä menee normaalien askareiden lisäksi. Lahtinen astuu ulkokautta talonsa toiseen osaan, jossa hän maalaa ja piirtää. –Tästä minä aina aamuisin menen niin kuin työhuoneelle, mies nauraa. Työhuoneeseen kuljetaan läpi vierashuoneen, jonka seinillä on niin muotokuvia kuin tuttuja sarjakuvahahmojakin. –Nämä kuvat piirsin lastenlapsille. Muotokuvia olen tehnyt itsestäni ja sukulaisista. Teokset pysyvät piilossa metsän keskellä Mainostoimistokonkarin töitä on ollut julkisesti esillä vain kerran, yhdeksän vuotta sitten Jämsän Kivipankissa. Toista näyttelyä ei ole näkyvissäkään, vaikka teoksia on niin paljon, että ne eivät mahdu yhden talon seinille. –Kaverit ovat sanoneet, että järjestävät minulle Helsinkiin ja Turkuun taidenäyttelyn. En viitsi nähdä sitä vaivaa. Kuka nyt tauluja ostaa? Ei kukaan osta mitään nykypäivänä. Niitä on vain kiva tehdä. Kivipankin näyttelystä meni kaupaksi vain yksi työ. Tuolloin piirrokset ja maalaukset olivat vielä kaupan. Vaikka nykyisin töille olisi välillä ostajiakin, Lahtinen on suorastaan vastahankainen myyntiä kohtaan. –Vähän aikaa sitten joku halusi ostaa yhden taulun, niin pistin niin kovan hinnan, ettei hän edes ajatellut sitä. Juttu jatkuu videon jälkeen. Palaverikiintiö tuli täyteen Taiteen tekeminen toimi Lahtiselle ennen eläkeikää vastapainona työlle. –Monikaan ei ymmärrä, kuinka raskasta mainostoimistotyö on. Joutuuhan sitä työssäkin piirtämään ja tekemään luonnoksia, mutta näitä on kiva tehdä. Mieheltä on kyselty usein, että miksi hän ei halua julkaista esimerkiksi päivän politiikkaan liittyviä piirroksiaan, joita hän skannaa ja jakaa Facebookissa kavereilleen. –En viitsi lähteä edes siihen neuvottelupalaveriin. En mene enää ikinä mihinkään palaveriin, olen niissä niin paljon istunut. Jos aloittaisin uudestaan mainostoimistoalalla, niin kieltäisin kaikki palaverit. Kirjakokoelma harvenee, vaikka lukuharrastus jatkuukin Toinen Lahtisen pitkäaikainen harrastus on lukeminen. Mies on aina lukenut paljon. Jämsän Suomalaisessa kirjakaupassa hänet palkittiin vuonna 2007 Vuoden lukijaksi. –Kyllä minä siellä kerran viikossa käyn, ja aina haukun, kuinka kalliita kirjat ovat, Lahtinen naurahtaa. Lahtinen kertoo lukevansa teoksia laidasta laitaan, mutta nykyään aiempaa enemmän dekkareita. –Ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset ovat kaikki hyviä. Suomalaiset ovat jälkijunassa, Rönkää luen kyllä. Suomalaisilta puuttuu joku tyylijuttu. Kirjat eivät ole enää Lahtiselle keräilykohde. Päinvastoin, hän on alkanut luopua kirjoista, vaikkakin lukee päivittäin. –Olen yrittänyt hävittää niitä. En viitsi enää rakentaa hyllyjä lisää. Joku lapsenlapsista kysyi, että oletko sinä todella nuo kaikki lukenut. Kyllä minä olen. Joskus ostan vahingossa kirjoja kahteen kertaankin, niitäkin on varmaan 40 tai 50. Lahtiselle on ehdoteltu tabletin ja sähköisten kirjojen hankkimista, mutta hän ei ole vielä innostunut asiasta. –En ole kokeillutkaan. Olen niin vanhanaikainen, tykkään piirtää ja tehdä käsin. Tietenkin haluaisin sellaisen laitteen, johon voisin maalata ja piirtää, mutta olen teknisesti epälahjakas. Ajatuksen tasolla Lahtinen on kuitenkin valmistautunut tulevaan. –Kyllä minä siihen tablettiin jossain vaiheessa siirryn.