”Elä vähän”, joutui ystäväni kehottamaan vain pari kuukautta syöpähoitojen jälkeen – tämän sairaus muutti, mutta päätöksissä on ollut vaikea pysyä

Isän kuolema ja oma sairastuminen 29-vuotiaana veivät kriisiin, minkä seurauksena oma ajattelutapa muuttui. Hoitojen aikana tehdyt päätökset eivät ole täysin pitäneet ja arki on luisunut taas suorittamiseksi, kirjoittaa Kirsi Teiskonlahti.

27.10. 6:00

Kuolemattomuuden tunne. Sitä kaipaan aiemmasta elämästäni.

Viime vuosi pakotti pysähtymään pikajarrutuksella. Isäni kuoli yllättäen ja vain muutamaa kuukautta myöhemmin minulle diagnosoitiin syöpä. 29-vuotiaana.

Suuret muutokset saivat miettimään, mikä elämässä oikeastaan on tärkeää. Kuukausia kestäneiden hoitojen aikana pohdin, mitä tulevaisuudeltani haluan. Alentunut vastustuskyky, koronaepidemia ja liikkeellä olleet syysflunssat pakottivat pysyttelemään pitkälti omissa oloissani neljän seinän sisällä, jotta en riskeerannut hoitojeni saamista sairastumisella.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos