Sain viime syksynä upean tilaisuuden toimia väliaikaisesti lastentarhanopettajana. Määräaikainen toimi oli Miinanahelmen päiväkodissa Mäntän kaupungilla. Ensimmäiset päivät uudessa työssä menivät vain ihmetellessä sitä kaikkea. Koin kuitenkin siinä hetkessä, että tälle minä tahdon antaa mahdollisuuden. Antaa virran viedä.
Kaikki oli uutta työssäni. Oman ryhmäni lasten varhaiskasvatussuunnitelmien teko, yhteistyö perheiden kanssa ja mikä tärkeintä, työni näiden pienten alle 5-vuotiaiden lasten kanssa. Huomasin jo ensimmäisinä viikkoina, että arki päiväkodissa meni aivan tietyllä struktuurilla. Lapset loivat positiivisen ja välittömän ilmapiirin. Oli ihana mennä töihin, kun yhdestä suusta hurrattiin, että kivaa kun tulit tänne tänään. Enpä ole koskaan aiemmin saanut samanlaista vastaanottoa töihin mennessä. Kuitenkin epäkohtia tuli myös vastaan erilaisissa käytännön asioissa.
Haluankin kirjoittaa varhaiskasvatuksen voimasta. Päiväkodissa työntekijät toimivat tiettyjen lakien alla ja työ on ammatillisesti vaativaa. Vaatimukset lisääntyvät koko ajan. Varhaiskasvatuslakiin lukeutuu monta pykälää, sekä momenttia ja niiden sisältöjen toteutukseen tarvitaan myös moniammatillista yhteistyötä. Lasten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtimisen ja pedagogisen suunnitelman on toteuduttava oikein. Päiväkoti saattaa olla joillekin perheille myös kantava voimavara, ja subjektiivinen oikeus päivähoitoon tukee tätä.
Tällä hetkellä on työvoimapula koulutetuista varhaiskasvatuksen opettajista. Inkluusion myötä olisi jatkossakin turvattava lasten yhdenvertaisuus ja samanlaiset valmiudet koulutielle lähtiessä. Koen asian hyvin tärkeäksi ja toivon, että varhaiskasvatuksen yksiköt Jämsässä nähdään ja kuullaan. Kuullaanko ja miten? Näin vaalien alla on hyvä tuoda tämä asia yleiseen keskusteluun.
Emmaliina Västinen,
varavaltuutettu (vas)