Yön ainoa valopilkku vilkkuu enää himmeästi

Taksilaki uudistui ja metsään mentiin. Mentiin niin syvälle, että luottamus taksin toimivuuteen kulkuneuvona on mennyttä aikaa. Mikä avuksi?

Kävipä tuossa viikolla niin, että kolumnistin autonrengas koki tienpidon nykytilan ja päästi viimeisen henkäyksensä Jämsän ja Kuhmoisten välille. Teiden kunto on toinen juttu, palataan niihin joskus toiste.

Tilanne eteni nopeasti. Peräkontin renkaantäyttöpullolla ei tehnyt mitään. No, ei hätää, avuksi tulisi tietysti taksi. Pirautus keskukseen, josta ilmoitetaan, että vapaita autoja ei ole.

Jos arkipäivänä kello 16 ei saa taksia, niin milloin sitten? Pyysin soittamaan, jos auto löytyy. Ei mennyt kuin muutama minuutti, kun mukava taksimies pirautti ja otti kuljettamiseni asiakseen.

Homma sujui, ehdittiin ajallaan Kuhmoisiin ja palvelu pelasi kaikin puolin ensiluokkaisesti. Siinä työkeikan sivussa sitten asensin taksisovelluksen, jolla tilasin taksin noutamaan heti tilaisuuden päätyttyä.

”Jos arkipäivänä kello 16 ei saa taksia, niin milloin sitten?”

Sovitun noutoajan koitettua siirryin etsimään tilattua taksia. Taksia ei näy missään ja soitto keskukseen kertoi tuttuun tapaan, että takseja ei ole. Ystävällismielinen ja varmasti pitkäpinnainen asiakaspalvelija kehotti soittamaan johonkin toiseen keskukseen sekä jättämään palautetta asiakaspalveluun. Jäin tyrmistyneenä miettimään, että minne siis pitäisi soittaa?

Asia kuitenkin järjestyi, mistä esitänkin nöyrimmät kiitokseni. Paikalla oli vielä pari kanssakansalaista, joista toisella oli sama suunta kuin minulla. Sain ystävälliseltä herrasmieheltä kyydin autolle asti. Matkalla ehdittiin pohtimaan susia, koiria, vanhoja taloja ja myös taksilakia.

Tässä kohtaa on syytä esittää vielä kotiväellekin kiitos, joka oli työkeikkani aikana käynyt vaihtamassa autooni uuden kumin. Kotiin ehdin vielä päivänvalon aikaan, mitä ei olisi siinä tienposkessa iltapäivällä uskonut.

Ymmärrän kuljettajia, ihan kaikkia renkejä ja autonomistajia, että leipä on saatava. En itsekään päivystäisi kyytejä ilman kunnon korvausta.

Ymmärrän myös olevani hyvin onnekas. Kaltaiseni perusterve aikuinen ihminen tulee kyllä toimeen, mutta meitä on monia joilla tilanne ei ole näin. Mielessäni mietin tilannetta, jossa ”taksia ei ole”-kommentti todettaisiin talvipakkasessa värjöttelevälle erityisryhmien edustajalle tai pyörätuolilla kulkevalle.

Jotain tarttis tehdä.

Kirjoittaja on monimediatoimittaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos