Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti

Kolumni Hiihtoura putkessa

Mikään ei ole niin mieluisaa talvella kuin hiihdellä hohtavia hankia. Valitettavasti hiihtokausi on ollut lyhenemään päin. Nykyään suihkitaan sujuvasti putkissa ja ensilumenladuilla. Minä suosin luomulunta. Koulujen väliset kisat olivat 80-luvulla vähän kuin olympialaiset. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja teräsmukeissa höyryävän kuumaa mehua. Minusta oli aika epistä, että me ekaluokkalaiset jouduimme heti samaan sarjaan vuotta vanhempien kanssa. Opettajani tiesi motivaatiopuheen merkityksen. Terttu tarttui hartioista, katsoi silmiin ja sanoi minun olevan hänen viimeinen toivonsa. Opin siis jo nuorella iällä, millaista on tehdä suoritus valtaisien paineiden alla. Hiihdin räkä poskella ja huusin ”latua” kuin hyeena. Tulin seitsemänneksi luokkani parhaana. Muistan miten kummallista oli, että ope kätteli ja onnitteli hyvästä suorituksesta. Seuraavana vuonna olin ennakkosuosikki. Vastoin suomalaisurheilijoiden yleistä taipumusta sortua paineiden alle, sivakoin ylivoimaiseen voittoon. (Vuodet ovat saattaneet lisätä voittomarginaalia.) Ekaluokkalaiset nurisivat sarjajaosta. Toiset ovat niin huonoja häviäjiä. Toinen sen ajan suuri tapahtuma oli puulaakihiihdot. Kerran kaudessa yhtenä lajina oli perheviesti. Matkaan lähdettiin viestin luonteen vastaisesti yhteislähdöllä. 11-vuotiaana olin urani huipulla. Viimeiseen ylämäkeen tullessa ajattelin, että mennäänpäs mokoman nyppylän yli niin että heilahtaa. Samalla ohitin isäni ja saavuin maaliin voimieni tunnossa. Isä onnitteli rehdisti parempaansa. Taisin tuntea ensimmäisen kerran yhteenkuuluvuutta aikuisten miesten kanssa kun nämä taputtivat selkään. Kutosella haastajaksi tuli vuotta nuorempi rämäpää. Raamannin Timo oli oppinut uuden luistelutekniikan hyvin. Hän lähti matkaan 30 sekuntia minua ennen. Ensimmäisen mäen puolessa välissä Timo katsoi taakseen ja tupsahti tietysti nokalleen. Voitin hänet 8 sekunnilla. Kannattaa keskittyä omaan suoritukseen, oli opetus. Se pätee elämässä muutoinkin. Sen jälkeen urani on ollut jäähdyttelemistä. Muistoksi siitä jäi kasa alpakkalusikoita. Nyt vähän vanhemmalla iällä olo ei ole niin kaikkivoipainen. Usein meno on ollut tahmeaa, näpit jäätyneet ja viimeinen voitelukin pettänyt. Suksikaa kuuseen kaikki. Hiihtäminen kun on ihmisen parasta latuaikaa. "Kutosella haastajaksi…tuli vuotta nuorempi…rämäpää."