Tästä lähdetään: minulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa.
Olen elämäni aikana eksynyt lukemattomia kertoja kyläteillä, kaupunkien kaduilla, rakennuksissa ja yhden ikimuistoisen kerran eräässä vähän sokkeloisemmassa huoneistossakin. Kiitos merkittyjen polkujen ja pöpelikössä kuin kotonaan kulkevien retkikavereiden, metsästä olen vielä toistaiseksi selvinnyt eksymättä pois. Läheltä on silti pitänyt pariin otteeseen sielläkin.